Länsiväylän toimittaja Sirpa Repo soitti minulle marraskuussa ja oli saanut kaveriltani vinkin että harrastin uimista ja erityisesti Espoon järviä ja lampia olin kerännyt ahkerasti. Hän oli kiinnostunut tekemään tästä jutun Länsiväylään ja tekikin sitten puhelinhaastattelun. Ideaksi tuli 100 lammen uintiteema, koska onnistuin saamaan juuri 100 lampea täyteen tänä vuonna. Minusta idea oli hauska ja kiinnostava. Kuvaaja Päivi Tuovinen tuli myöhemmin 22.11.2019 kuvaamaan autenttista uimista. Aluksi mietimme kuvausta puhelimessa suunnitellessa, jos vain poseeraisin jonkun lammen rannalla, mutta sitten muistin ja keksin että minullahan on melontaa varten hankittu kuivapuku, jolla uiminen onnistuisi hyvin jääkylmässäkin vedessä.
Menimme marraskuisena aamupäivänä Espoon toiseksi pohjoisimman lammen rantaan, jossa huomasin hienon pienen koivun kasvavan pikkuruisella luodon könkäreellä noin 100 metriä rannasta. Edellisestä uintikerrastani täällä oli ehtinyt vierähtää jo pitkä tovi ja siksi oli jännittävää ja hienoa päästä yrittämään jotain uudenlaista. Ensin otettiin kuvia rantavedessä, jonka jälkeen oli pakko mennä saunaan lämmittelemään. Huolimatta kuivapuvusta ja lämpökerrastosta alla vedessä tulee jo noin vartin jälkeen silti yllättävän kylmä varsinkin paikallaan pyöriessä. Tämän jälkeen lähdin uimaan saunalta oikealla katsottuna niemen reunalta kohti koivuluotoa ja kuvaaja otti dronellaan useita hienoja kuvia, jossa olin erikokoisena hahmona osana tätä lampimaisemaa. Nousin lopulta hitaan selällään polskimisen jälkeen luodolle, jossa näkyi kesäiset hanhenjätökset vielä rannalla. Jätökset taisivat kaatua lampeen samalla kun nousin seisomaan ja koko luoto heilahti hetkeksi lähes 45 asteen kulmaan. Saman heilahduksen luoto teki kun laskeuduin takaisin uimaan. Hetken aikaa polskittuani kohti laituria huomasin kuinka syke nousi yllättäen todella nopeaksi ja kovaksi. Jatkoin kroppani kuulostelemista ja varovasti jatkoin uintiani. En heti viitsinyt huutaa kuvaajalle tuntemuksistani mutta lopulta päätin etten riskeeraa ja huusin rantaan voisiko hän tulla varmistamaan pelastusveneen kanssa. Näin että Päivi seisoi laiturin päässä johon oli matkaa ehkä noin 50 metriä, mutta silti piti huutaa uudestaan että ääni kuului. Onneksi hän kuuli ja reagoi nopeasti työntäen pelastusveneen kevyen näköisesti veteen ja alkoi lähestyä minua samalla kun lähestyin laituria. Sykkeen nousu oli yllättävän ahdistava tunne, pitäisi jatkaa uimista mutta ko. tuntemus lamauttaa toimintaa yllättävän paljon. Laiturille noustuani huimasi vielä jonkun verran. Sauna maistui todella hyvälle tämän jälkeen. Suuri kiitos Päiville, Sirpalle ja koko lehden toimitukselle sekä Rinne-koti säätiölle että saatiin onnistumaan kuvaus näin hienosti 🙂
Ao. lehtijuttu julkaistiin Länsiväylän paperiversiona ja nettiversiona 30.11.2019- 1.12.2019
Henrin Urheilublogi II 