Oulujärvi ja Hailuoto 22.7.-31.7.2021

Teimme Petri Kanagassalon kanssa yhdistetyn pyöräily-melontaretken Pohjois-Pohjanmaalle heinäkuun lopulla. Menomatkalla huomasin Kärsämäellä Harjunmäen muistomerkin, joka on pystytetty vuonna 1938 paikalle tien varteen Johan Sandelsin 5.5.1808 paikalla toteuttaman onnistuneen sotaoperaation muistoksi. Suomen sodan muistomerkin tekstin kultaukset tosin olivat jonkin verran uudistamisen tarpeessa. Ihmetytti miksei tätä komeaa historiallista kohdetta ollut mitenkään merkitty tien vieressä tms.

https://visitkarsamaki.fi/yhdistykset/harjunmaen-muistomerkki/

Kävin uimassa Pyhäjoessa ja Siikajoessa menomatkalla. Petri meni jo aiemmin edellisenä päivänä etukäteen Hailuotoon, jonne itse pääsin 22.7. illalla. Tuuli oli tuolloin vielä aika kovaa ja yövyimme saaren pohjoispuolella metsätien varressa muutama kilometri lossirannasta. Melontaan lähtö ei onnistunut alkuperäisen suunnitelman mukaan 23.7. tuulen noustessa lisää. Kävimme kioskilla lossirannassa tutkimassa tuuliennusteita ja seuraamassa tuulimyllyn siipien kasvavaa pyörintää. Petrin pyöräkin kaatui lopulta ilmavirrassa nojatessaan telineeseen tuulta vasten, joten jouduimme muuttamaan suunnitelmaa ja palaamaan mantereelle.

23.7. kävimme Muhoksella tutustumassa Sakari Topeliuksen isoisän isän muistomerkille, joka on pystytetty Toppeliuksen isonvihan aikaisen piilopirtin paikalle. Kävelimme myös metsäpolkua jonkin matkaa. Kävin myös Oulujoessa uimassa ja tutustuimme Montan vesivoimalaitokseen, jonka bongasin itse jo aiemmin perheretkellä edellisellä Oulujoen visiitillämme vuonna 2015. Petri ajoi pyörällä Muhoksen kirkonkylältä Rokualle. Itse kävin tutustumassa tässä kohtaa Utajärven kirkkoon ja kotiseutumuseoon ulkopuolelta.

http://www.kirjastovirma.fi/muistomerkit/muhos/07

24.7. jatkoimme retkeä Rokuan kansallispuistoon, jossa yövyimme Jaakonjärven rannalla. Kävimme uimassa seuraavana päivänä ja sitten tutustuimme mm. vanhaan Pookivaaran palovartijan tupaan (1936-1975 käytössä) sekä näkötorniin, joka toimi sodan aikana lottien ilmavalvonta-asemana. Torni huojui hieman nytkin ollessamme huipulla, joten sodan aikana en olisi halunnut siellä olla. Syvyyden kaivo oli merkittävin luonnonnähtävyys alueella, vaikka tämä kaivo pitikin kavuta pohjalta huipulle hahamottaakseen kunnolla sen kokonaisuuden. Kävin tutustumassa Väätäjänniemen siirtolohkareeseen ja Säräisniemen kirkkoon ja kotiseutumuseoon Petrin ajaessa pyörällä Rokualta kohti Manamansaloa.

25.7. oli vasta ensimmäinen melontapäiväni. Yövyin edellisen yön Rytölahden kauniilla hiekkarannalla, jossa tie tulee aivan järven rantaan melkein kiinni. Väliin jää juuri sopiva tila leiriytymiselle. Auringonlasku oli todella kaunis ja Manamansalo on huikean kaunis saari kokonaisuudessaan. Matalat hienot hiekkarannat sekä myös korkeat törmät luovat kontrastia. Jääkauden aikainen harju ulottuu täältä Hailuotoon asti, siksi rannat ovat matalia pitkällä matkalla. Lähdin melomaan lossirannasta ensin Hiisiniemen ympäri ja sitten etelään kohti Önkkörin kanavaa. Hiisiniemessä oli kivoja kapeikkoja saarten välissä, jossa yhdestä uitin kajakin puisen pikkusillan alta nousten itse sillan yli. Varpokaarre oli kaunis paikka, mahtava pitkä hiekkaranta oli autio pelkästään yksi lokki otti siellä aurinkoa. Kävin uimassa tässä kohtaa ja pidin tauon. Önkkörin kanava oli helmi itsessään. Petrin bongasin lintutornista meloessani alueelle, joen varteen on tehty laitureita kun alue on kunnostettu EU-maakuntien kehittämishankkeen tukiprojektina. Harvinaiset viitasammakot asuvat myös tällä kanavan alueella. Kanavan rakensivat aikanaan venäläiset sotavangit ja ehti kasvaa lähes umpeen. Ruoppaus- ja kunnostustyöt tehtiin 2018-2020. Kanava erottaa Käkisaaren mantereesta. Matkaa Vuolijoen venesatamalle tuli noin 20 km. Kävimme syömässä Mekagrillissä, jossa oli erittäin ystävällinen omistaja. Hän huomasi vuodon auton pohjassa ja soitti paikalliseen korjaamoon, jossa kävimme tarkistamassa vuodon. Onneksi kyseessä oli vettä eikä polttoainevuoto, niin pääsimme jatkamaan matkaa normaalisti. Tutustuimme Muhoksen kirkkoon ja kotiseutumuseoon sekä keskustaan, mm. kunnantaloon paluumatkalla Hailuotoon. Kävin myös uimassa Muhosjoessa Kirkkosaaren uimarannalla. Ajoimme Hailuotoon ja yövyimme Vaskin autiotuvan pihalla, jossa oli myös skootterityttöjä retkeilemässä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%96nkk%C3%B6rin_kanava

26.7. oli kaunis sää, tuuli oli tyyntynyt noin 3 metriin sekunnissa ja lähdin melomaan suoraan Ojankylänlahden yli noin 9 km vastarannalle. Tässä kohtaa huomasin ensimmäisen kerran mitä Hailuodon matalikossa melonta olisi. Jouduin melomaan pitkään ulospäin rannasta että pääsin etenemään edes mateluvauhtia vedessä, jossa oli noin melanlavan verran syvyyttä. Pidin ekan tauon tässä hiekkasärkällä. Seuraavaksi näin lehmiä rannalla laiduntamassa ja sitten tulikin vastaan jos Isomatalan seuraava hiekkasärkkä karikkoineen. Kivikkoa riitti todella pitkälle etelään enkä päässyt läpi ensimmäisellä yrityksellä vaan jouduin kiertämään Ulkoriisin eteläpuolelta. Tämän jälkeen oli onneksi syvää kun meloin suoraa linjaa Ulkoriisin karikolta Sunikarille. Sunikarilla oli kalasatama ja kaunis hiekkaranta, jossa oli paljon väkeäkin uimassa. Petri pyöräili myös paikalle Marjaniemestä. Kävin uimassa, pidin päivällistauon ja jatkoin matkaa kohti Marjaniemeä. Matikanniemestä työntyi jälleen pitkä karikko ulos merelle, jossa sai varoa siellä täällä olevia kiviä taas tarkasti. Kovalla tuulella melonta olisi todella vaarallista / mahdotonta tällä alueella juuri kivikkojen takia. Sää oli kaunis ja tyyntyi illan mittaan kun meloin Marjaniemeen, majakka näkyi jo kauas. Petri oli jo rannalla kun leiriydyimme lähimmälle hiekkarannalle.

Seuraavana päivänä 27.7. keli jatkui hyvänä ja jatkoin melontaa kohti Keskiniemen pookia. Yllätyksekseni siellä oli useita ihmisiä uimassa ja jopa maastopyöräilijöitä vaikka tiet saaren pohjoispäähän olivat aika kehnonlaiset. Kävimme tutustumassa pookiin ulkopuolelta ja jatkoin matkaa kohti Hiidenniemeä, jossa pidin hiekkasärkällä evästauon. Santosenmatala tuli Santos-Hoikan pookisaaren eteläpuolelta ja matalikko jatkui aivan lossirantaan asti. Jouduin jälleen kiertämään todella kaukaa rannasta. Petri tuli lossirantaan ja jatkoin vielä loppupätkän takaisin Vaskin autiotuvalle. Matkaa tuli noin 35 km per päivä eli yhteensä 70 km. Lähdimme auringonlaskun aikaan Hailuodosta, lossirannan kioskin omistaja kertoi että tämä oli lautan kaikkien aikojen ennätys, muistaakseni 373 autoa jonossa. Ajoimme yöksi Haukiputaan Jokikylän Mursunrantaan yöksi, jossa oli pieni rauhallinen juuri sopiva telttailupaikka ja pieni katoski ruokailua varten.

28.7. seuraavana aamuna kävimme uimassa Kiiminkijoessa, joka oli todella matala, pääsin kahlaamalla joen yli vastarannalle. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa Haukiputaan kansainvälisestikin tunnettuihin kirkkomaalauksiin. Kirkko on rakennettu vuonna 1762 ja Mikael Toppelius, hänkin Sakari Topliuksen sukulainen oli aikanaan maalannut nämä aika halvalla palkalla viiden vuoden projektina. Tutustuimme myös Haukiputaan kotiseutumuseoon. Simojoen rannalla aivan valtatien vieressä on todella kaunis uimaranta, jossa on mm. lentopallokenttä ja laituri. Kävin tässä uimassa. Ajoimme Kemin Ajoksen saarelle, jonka meloin ympäri kauniissa iltasäässä. Lähdin melomaan kalasataman rannasta ja meloin saaren myötäpäivään ympäri. Veitsiluodon tehtaat ja jäänmurtaj Sampo näkyivät vasemmalla puolellani meloessan kapeikon läpi. Saaren eteläpuolella näkyi Keminkraaselin majakka kauempana kuitenkin hyvin selvästi. Yövyimme laavun vieressä grillattuamme ensin nuotiolla. Matkaa tuli noin 18 km.

29.7. ajoimme Keminmaalle tutustumaan Keminmaan kirkkoon ja kotiseutumuseoon. Kirkon tunnetuin ja erikoisin nähtävyys on vuonna 1629 kuolleen kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen mysteerisesti muumioitunut ruumis, joka on nähtävillä lasiarkussa kirkon lattian alla. Vuorossa oli Pirkkiön saaren melonta, joka on Suomen pohjoisin merisaari ja samalla Tornionjoen eteläisin saari. Kävimme lounaalla Mika Lähdekorven kanssa Tornion Umpitunnelissa ennen melontaani. Lähdin melomaan suoraan Suensaaren venesatamasta siltojen välistä. Meloin saarta myötäpäivään. Näin leirintäalueen uimarannan melottuani Kirkkopudaksen pienten koskien läpi. Myötävirtaus oli mukava ja kaislikko jatkui todella pitkään Uksei-saaren eteläpuolelta. Väylä oli kuitenkin hyvin ruopattu ja merkitty. Meloin kalasatamaan, jossa Petri oli jo pyörällä ja pidimme lyhyen tauon tässä. Jatkoin sitten kohti Taljan eteläkärkeä mukavassa myötätuulessa noin kolmen kilometrin matkan. Surffauskin onnistui tällä pätkällä kivasti 🙂

Röytän sataman jälkeen alkoikin vastatuuliosuus ennen kuin saavuin Prännärinniemen uimarannalle tauolle. Kiersin Pukulmin saaren itäpuolelta ja jatkoin kohti pohjoista. Virtakarin kohdalla törmäsin Ruotsin puolella koskeen, jonka luulin pääseväni läpi vastavirtaan, mutta tässä erehdyin. Jouduin kääntymään ja meloin virran yli Suomen puolelle. Jouduin temppuilemaan pitkään matalikossa ja kivien välissä olevassa koskessa jossa ei ollut edes akanvirtaa helpottamassa. Lopulta pääsin rantaan Pirkkiön pohjoispuolelle parasniemen rantaan, jossa Petri oli jo pyörällä. Leiriydyimme tähän. Matkaa Pirkkiön kierrosta tuli 29 km.

30.7. kävimme tutustumassa Alatornion kirkkoon, joka on myös Struven ketjun yksi mittauspiste ja vieressä olevaan kotiseutumuseoon. Kirkko on rakennettu vuonna 1797 Kustaa IV:n ollessa Ruotsin kuninkaana. Kävimme tämän jälkeen Tornion kirkossa, jossa oli todella kauniit maalaukset, varsinkin saarnastuolin koristelu oli vaikuttava. Käsityön yksityiskohdat olivat todella viimeisen päälle hiottuja. Petri luki jostain että Tornion kirkon tapulitorni olisi Suomen vanhin. Ajoimme yöksi Keski-Suomeen Muuramen Riihivuoren huipulle olevaan majoituspaikkaan, viihtyisä saunalla oleva päätyrivariasunto, jossa oli myös Tv. Kävimme ulkoa päin katsomassa Muuramen kirkkoa, joka on Alvar Aallon suunnittelema. Illalla ja yöllä satoi kaatamalla. Onneksi sade loppui seuraavaan aamuu mennessä.

31.7. kävin uimassa Muuratjärvessä ja tutustuin myös Säynätsalon kunnantaloon, Alvar Aallon ensimmäiseen ja merkittävään arkkitehtuurityöhön, joka on kansainvälisestikin tunnettu ja kiinnostava. Melontapahtumana oli meloa Muuratsalon ympäri, joka teki noin 15 km. Lähdin melomaan Lehtissaarta vastapäätä olevalta uimarannalta josta aluksi meloin sillan alitse Satasarvista kohti ja aloin kiertää saarta myötäpäivään. Petri lähti pyöräilemään saarta ympäri. Muuratsalossa on korkeita vaaroja, saari on maantieteellisesti erittäin kiinnostava. Siellä on myös Alvar Aallon suunnittelema ns. koetalo, joka toimi jonkinlaisena harjoitustyönä hänen myöhempiä töitään ajatellen. Etelässä oleva Lullinvuori oli laaja alue. Pidin tauon tässä pienellä uimarannalla, johon jätin kajakin nuotiopaikan viereen. Petri lähti tutustumaan Tapion alttariin, erikoiseen kiveen ja itse bongasin ensimmäisenä etelärannan lähellä olevat valtavat siirtolohkareet. Nämä olivat vielä suurempia kuin Väätäjänniemen lohkare, mutta päälle ei päässyt kiipeämään enää ainakaan minun taidoillani. Sikäli Väätäjänniemen lohkareesta Vaalassa jäi parempi muisto 🙂 Kävimme tutustumassa Lullinvuoren luolaan, jossa oli paljon erilaisia aukkoja kivenlohkareiden välissä. Muuratsalo on hieno saari, joka on hieno sekä meloa ympäri että retkeillä sisämaasta käsin. Nämä kolme luontokohdetta tekevät saaresta erityisen.

Harjunmäen muistomerkki Kärsämäellä muistuttaa Suomen sodan aikaisesta voittoisasta eversti Sandelsin taistelusta tällä paikalla 5.5.1808.
Toppeliuksen vanhan piilopirtin paikalla oleva muistokivi Muhoksella. Pirtti sijaitsi tällä paikalla 1700-luvulla, jolloin isonvihan aikana 1713-1721 Sakari Topeliuksen isoisän isä piilotteli alueella.
Petri Pookivaaran palovartijan tuvassa Rokuan kansallispuistossa.
Rokuan Pookivaara. Näkötorni toimi sodan aikana lottien ilmavalvonta-asemana.
Rokuan Syvyyden kaivo
Vaalan Väätäjänniemellä sijaitseva siirtolohkare oli hyvin kiivettävissä.
Varpokaarre Oulujärvellä oli hieno pitkä hiekkaranta. Taustalla Käkisaari.
Önkkörin kanavan maantiesilta
Hailuodossa ensimmäinen Iso Härkäsärkkä tuli vastaan Ojankylänlahden ylityksen jälkeen.
Hailuodon eteläkärjessä oleva Isomatala oli koko saaren laajin karikkoalue, joka piti kiertää todella kaukaa.
Sunikarin uimaranta oli kiva taukopaikka
Petrin ja minun teltat viritetty Marjaniemen majakan näköpiiriin yöpymistä varten 26.7.2021
Keskiniemen pooki Hailuodon pohjoisrannalla oli mielenkiintoinen nähtävyys.
Hailuoto auringonlaskun aikaan 27.7.2021. Lokki peesasi lossia kytäten kala-apajia samalla peräkuohuista.
Haukiputaan kirkko on erityisen vaikuttava Mikael Topeliuksen kauniiden maalausten ansiosta.
Maalaus maailman menosta
Keminmaan vanha kirkko
Kemin pitäjän kirkkoherran Nikolaus Rungiuksen muumioitunut ruumis Keminmaan kirkossa. Rungius eli 1560-1629.
Ajoksen saaren kierto Kemissä tarjosi mahdollisuuden tutustua kauempaa myös väylän ruoppaustyöhön.
Röytän satama Pirkkiön saaren kierron puolivälissä.

Keski-Päijänne 17.7.-18.7.2021

Meloimme Kaj Auran kanssa Sysmässä Keski-Päijänteen saarikierroksen. Viritimme teltan Kärkistensalmen sillan kupeeseen vanhalle lossirannalle mantereen puolelle 16.7. illalla, josta seuraavana aamuna lähdimme kiertämään Vehkasaloa vastapäivään. Vehkasalossa on heti monia korkeita vaaroja. Ensimmäinen sillan alitus tuli Heiderinvuoren kohdalla Pyhätselän jälkeen. Judinsalo tuli seuraavaksi vastaan ja korkeat päijäthämäläiset vaaramaisemat. Seuraavaksi meloimme Hopeasalmen sillan alta, jossa viimeksi keväällä 2020 yövyimme Petrin kanssa. Onkisalo oli myös komea saari, Onkikorkein sekä muut saaren kukkulat erottuivat kauas. Toisin kuin keväällä 2020, nyt Kotkatselkä oli melko rauhallinen meloessamme kohti Keihässalmea. Pidimme tauon Kuikkosaaressa Onkisalon länsipuolella, söimme eväät ja kävimme uimassa. Meloimme Mustassalon pohjoispuolelta Edessalon pohjoispäässä olevaan retkisatamaan laavulle. Rantautumispaikkoja tässä laavulla oli huonosti, mutta kalliolle mahtui juuri kajakki ja juuri yksi telttapaikka löytyi pienen raivaamistyön jälkeen rantakalliolta. Melontamatkaa ensimmäiselle päivälle tuli 40 km.

Sunnuntaina ukkosrintama lähestyi ja puolen päivän jälkeen lännestä Jämsän suunnalta nousi myräkkä, raju tuuli tiiviistii koveneva rankkasade seuranaan. Menimme laavulle suojaan. Ukkossateen hälvettyä palasimme kajakille ja huomasimme uskomattoman onnen onnettomuudessa. Täydessä lastissa kokonaan kalliolla suojan puolella maannut kajakki oli ukkostuulen seurauksen valunut rantaveteen josta kävimme sen vetämässä takaisin. Onneksi ei lähtenyt kauemmaksi! Ukkosen kanssa täysin mahdotttomalta näyttäväkin voi muuttua mahdolliseksi… Meloimme Edessalon kauniista kapeikosta Edessalmesta kohti Haukkasaloa. Haukkasalo on Suomen kolmanneksi korkein saari ja eteläkärjessä oleva Haukkasalo oli komein kalliojyrkänne tällä retkellä. Meloimme selän yli Kärppäsaarten ja Selkäsasaaren väälistä. Tuuli alkoi taas nousta vaivihkaa pohjoisen puolelta ylittäessämme selkää, pääsimme kuitenkin Kaartinsalon ja Haapasalon suojaan ennen Vehkasaloa. Viimeinen Kurjenselkä osoittautui aika haasteelliseksi kun tuuli nousi lisää. Lopussa 8 metrin myötätuuli siivitti menoa mutta tarkkana piti olla ennen kuin löysimme reitin Vähä-Kotkaksen kapeikkoon ja lahteen. Meloimme retken aikana Sysmän, Luhangan, Jämsän ja Kuhmoisten kuntien alueilla. Matkaa toiselle päivälle tuli 27 km eli yhteensä 67 km.

Lähtö Kärkisten salmen vanhalta lossirannalta Vehkasalon kupeesta
Saviselän ja Lehesselän ylitys illalla 17.7.2021. Edessä Kaksoissaari ja kauempana Edessalo.
Auringonlasku Edessalon laavulta
Edessalon retkisatamaan mahtui juuri yksi teltta kallioniemen kärkeen 🙂
Haukkavuori Haukkasalon eteläkärjessä oli komea kalliojyrkänne. 45 metriä korkea järven pinnasta.

Kotkan Pernoonkoski 10.7.-11.7.2021

Kävimme perheretkellä Kohinan kontilla ja lapset tutustuivat myös koskimelonnan saloihin Sittarännin alajuoksun kupeessa olevalla uimarannalla. Paikalla oli myös muutama koskimeloja, joiden kanssa kävin nyt toista kertaa koskissa kurssin 2019 jälkeen:) Oli hieno onnistumisen elämys laskea onnistuneesti Torminvirta kahdesti, joista toisella kertaa vielä tuli ratsastettua aallonharjalla. Laskimme myös Ruhankosken ja Karkuuskosken ja lopuksi Sittarännin.

Magnus melomassa
Nicolaksen tyylinäyte
Dianalla heti melontaote hallussa
Ruotsinsalmen vanhan tunnusmajakan jäänteet. Näkötorni on rakennettu perustan päälle 1980-luvulla.
Näkymä Ruotsinsalmen majakan näkötornista Kotkan saaristoon. Etualalla vasemmalla Kukourin linnoitus.
Kotkan meripuisto

Juhannusretki Ikaalinen – Pietarsaari 25.-28.6.2021

Teimme Juliuksen kanssa juhannusretken Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Juhannusaatoksi menimme Ikaalisten kaupunkiin, tutustuimme Toivolansaaressa uimarantaan ja kävimme uimassa sekä näimme myös juhannuskokon vastarannalla kylpylän rannassa. Testasimme myös Kristan (Pärmäkoski) lenkin 1,5 km pitkän vuonna 2018 avatun sprinttiradan. Julius selvisi radasta minua nopeammin 🙂 Yövyimme teltassa rauhallisella Tuomistonlahden uimarannalla, jossa tosin yöllä kävi uimareita juhannusta juhlimassa yöuinnilla. Seuraavana päivänä patikoimme Kalmaan-Kiviniemen 6,5 km mittaisen luontopolun Paskonniemeen asti ja takaisin. Paskonniemessä oli isoja muurahaiskekoja sekä valtava kääpä puun kyljessä. Tapiolanlahdessa oli myös hieno pieni uimaranta. Paluumatkalla löysimme puusta itse tehdyn majan tien vierestä. Näimme myös hylätyn Finlaysonin tehtaan tien vieressä.

Seuraavana päivänä 26.6. jatkoimme Kurikkaan bongaamaan Kyrönjoen uimarannan ja tietysti Juha Miedon tuoreen 2020 rakennetun patsaan kylän keskustassa. Loukajanvuoren näkötorni oli hieno noin 32 metriä korkea torni keskellä peltolakeuksia. 26.6. illalla ajoimme Lappajärvelle Kärnänsaaren kupeessa olevalle venesatamalle yöksi ja 27.6. meloin Oasikselle Kärnänsaaren ympäri. Matkaa tuli noin 17 km. Sää oli melko heikkotuulinen ja helteinen. Kärnänsalmessa tuli heti vastaan suppilautailija 🙂 Kiersin saaren vastapäivään. Eteläpäässä Saloisissa oli kiva hiekkaranta ja laavukin. Melonnan jälkeen toinen espoolainen satunnainen matkailija otti dronella Juliuksesta ja minusta ilmakuvan Kärnänsalmen rannalla. Ajoimme Pietarsaareen yöksi Karhusaaren uimarannan läheisyyteen.

28.6. tutustuimme Pietarsaareen ja kävimme tutustumassa tupakkamuseoon, Westmanin muorin tupaan, kansalliskirjailija Runebergin ensimmäiseen kouluun ja Runebergin metsästysmajaan ulkopuolelta. Pietarsaaren vanha raatihuone on komea rakennus torin laidalla, samoin kuin koko vanha kaupunki muutenkin. Vanhan pappilan puutarha oli myös kaunis ja sokerina pohjalla oli käyntimme Nanoqissa, Suomen ensimmäisessä ja toistaiseksi ainoassa vuonna 1991 perustetussa arktisessa museossa. Alueella oli kaksikerroksinen museotila sekä lukuisia mökkejä, jotka oli rakennettu jäljitellen arktista tyyliä, sisustettu erilaisilla jäätikkövaellukseen, metsästykseen ja kalastukseen liittyvillä alkuperäiskansojen käyttämillä työkaluilla ja sovitettu hienosti osaksi metsämaisemaa. Museo täytti siis tänä vuonna 30 vuotta. Lopuksi kävimme Fäbodan pikkuhiekalla ja isohiekalla uimassa komeilla uimarannoilla.

Julius Ikaalisten Tuomistonrannalla. Rannalla oli valmiiksi asetettu maisematuolikin 🙂
Ikaalisten Oma Tupa
Parkanon kirkon kellotapuli, jossa on lohkeama vuonna 1928 tapahtuneet salamaniskun johdosta.
Loukajanvuoren näkötorni Kurikassa
Näkymä Loukajanvuoren näkötornista
Loukajanvuoren näkötorni ei ole korkean paikan kammoisille…
Kurikan keskustassa Miedon patsaalla
Kyrönjoki Kurikan keskustassa. Taustalla Kurikan kirkko.
Kärnänsalmessa Lappajärvellä
oli kaksisuuntainen melontaliikenne. Suppilautailija tuli heti vastaan.
Saloisten laavu ja pieni hiekkaranta oli Kärnänsaaren hienoin paikka.
Julius Runebergin metsästysmajalla Pietarsaaressa.
Runebergin metsästysmaja sisältä
Julius Pietarsaaren tupakkamuseon ja kaupungintalon edessä.
Tupakkamuseo sisältä. Pietarsaaren tupakkamuseo on Suomen ainoa tupakkamuseo.
Julius Runebergin ensimmäisen koulun edess.ä. Rakennus on Westmanin muorin tupa nimeltään.
Pietarsaaren Rosenlundin vanhan pappilan Aspegrenin puutarha on kaunis kesänähtävyys.
Suomen ainoa arktinen museo Nanoq Pietarsaaressa
Arkstisen museon rekonstruoitu kirkko
Arktisen mallin kajakki
Tapasimme ennen lähtöämme museon perustajan ja johtajan, arktisen vaeltajan Pentti Kronqvistin jolla oli paljon mielenkiintoisia tarinoita omilta retkiltään jäätiköillä.
Julius Juuttaan taistelun muistomerkilla Uusikaarlepyyssä. Teksti on mahtipontisin mitä olen missään Suomessa nähnyt 🙂 Döbeln on todella nostettu jalustalle tämän voiton ansiosta 13.9.1808.

Julius Oravaisten taistelun muistomerkillä Oravaisten taistelutantereentien varressa. Furiirin puustelli eli Vänrikki Stoolin keskus sijaitsee muistomerkin vieressä. Muistomerkki muistuttaa Ruotsin tappiosta Venäjälle 14.9.1808.
Julius Isokyrön keskustassa Napuen taistelun muistomerkillä. Muistomerkki muistuttaa Napuen taistelusta vuonna 1714, jolloin alkoi yksi synkimmistä Suomen historian vaiheista, isonvihan aika, jolloin Pohjanmaata hävitettiin laajalti ja siviilejä surmattiin Suomessa venäläisten toimesta. Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721.

Hämeenlinna – Vesilahti 19.6.-20.6.2021

Meloin Sami Soinisen kanssa kahden päivän retken Hämeenlinnan Aulangolta Vesilahteen mökille. Olimme ensin mökillä yötä pe-la välisen yön, josta jatkoimme helteisenä päivänä lauantaina Aulangolle. Hämeenlinnan Hattulan selällä oli todella paljon muitakin melojia, sup-lautailijoita ja vesiskoottereita. Ohitimme Mierolan museosillan ja pienen pienvenesataman kahviloineen sekä näimme Hattulan Pyhän Ristin kirkon oikealla puolella. Mervenselän jälkeen tuli Lepaan laituri ja hetken päästä Vanajaniemen pieni veneenlaskupaikka jossa oli vieressä Vanajan Purjehtijoiden tukikohta. Pidimme tässä tauon ennen Vanajanselän ylitystä. Tuuli oli nyt pientä ja pääsimme helposti ylitse. Selkä olikin todella pitkä, Vanajaniemeltä Sääksmäen sillalle tuli yli 14 km melontaa. Meloimme aivan Pikku-Pyterin saaren pohjoispuolelta niin että Pyteri ja Variskutteri jäivät pohjoispuolelle. Vanajanselän mielenkiintoisin saari oli pieni Kukkarokivi, rauhoitettu, lintujen toimesta hyvin valkeaksi maalattu Kukkarokivi. Tämä pieni luoto nousi jyrkästi suoraan järvestä, toinen puoli laski viistosti järveen. Ohessa netistä löytämäni blogilinkki Kukkarokiveen.

https://www.mattigronroos.fi/Galleries/Hameen_vesistot/Vanajanselka.htm

Jatkoimme tästä edelleen sillan alitse, jonka jälkeen alitimme minisillan Kalliosaaren eteläpuolelta ja löysimme idyllisem uimarannan taukopaikaksi. Tämän jälkeen näimme Kari Suomalaisen vanha museoateljeen Visavuoren ja meloimme Toijalan venesatamaan yöksi. Matkaa tuli yhteensä noin 46 km.

Sunnuntaina kävimme uimassa ja jatkoimme matkaa idyllisestä Toijalan satamassa useiden eri selkien kautta Lempäälän kanavalle, josta edelleen kohti Vesilahtea. Päivän kovin tuuli osu kohdalle Lempäälän Kirkkojärven jälkeen kääntyessämme Toutosen selälle, jossa navakka vasta- ja sivutuuli vauhditti matkaamme useita kilometrejä ennen kuin pääsimme Linnavuoren kohdalle Vesilahden kirkonkylän kohdalla. Lopuksi ihastelimme vielä Samin mökin lähellä ollutta kalliojyrkännettä, jossa oli myös pieni luola suuaukko järvelle päin. Toiselle päivälle melontakilometrejä tuli 32 eli yhteensä yli 78 km.

Mierolan sillan alitus Hattulassa
Vanajanselän Kukkarokivi, pieni rauhoitettu lintuluoto
Sääksmäen sillan alitus
Sami Toijalan satamassa
voittotunnelmissa. ”Mökki-Jussi” taustailla suppailemassa tyttönsä kanssa
Lempäälän kanava
Lempäälän kirkko järveltä kuvattuna

Kaunis kesäpäivä Porvoossa 30.5.2021

Kävin Dianan, Nicolaksen ja Magnuksen kanssa Porvoossa tutustumassa ensi kertaa keskustan joen länsipuoliseen osaan. Tutustuimme myös vanhaan museorautatien Porvoon pysäkkiin. Museojuna liikennöi edelleen välillä Porvoo – Helsinki. Aiemmin virallinen junaliikenne loppui vuonna 1981 ja tavaraliikenne vuonna 1990 tällä välillä. Kävimme tutustumassa mäen päällä olevaan näköalapaikkaan, josta avautui komeat näkymät joen suistoalueelle ja myös Kokonniemelle. Linnavuorikin tuli käytyä katsastamassa. Kävimme nyt myös Runebergin kotimuseon puutarhassa katsomassa mm. kukkivia sireenejä ja muita kauniita pensaita ja kukkia.

Diana, Magnus ja Nicolas Porvoon näköalatasanteella joen länsipuolella.

Runebergin haudalla

Create your website with WordPress.com
Aloitus