Kaunis kesäpäivä Porvoossa 30.5.2021

Kävin Dianan, Nicolaksen ja Magnuksen kanssa Porvoossa tutustumassa ensi kertaa keskustan joen länsipuoliseen osaan. Tutustuimme myös vanhaan museorautatien Porvoon pysäkkiin. Museojuna liikennöi edelleen välillä Porvoo – Helsinki. Aiemmin virallinen junaliikenne loppui vuonna 1981 ja tavaraliikenne vuonna 1990 tällä välillä. Kävimme tutustumassa mäen päällä olevaan näköalapaikkaan, josta avautui komeat näkymät joen suistoalueelle ja myös Kokonniemelle. Linnavuorikin tuli käytyä katsastamassa. Kävimme nyt myös Runebergin kotimuseon puutarhassa katsomassa mm. kukkivia sireenejä ja muita kauniita pensaita ja kukkia.

Diana, Magnus ja Nicolas Porvoon näköalatasanteella joen länsipuolella.

Runebergin haudalla

Isosaari 8.8.-9.8.2017

Kävin tutustumassa tähän vanhaan armeijan käytössä olleeseen saareen poikien, Juliuksen ja Nicolaksen kanssa Helsingin kauppatorilta lähtevällä yhteysaluksella.

Isosaaren Sotkussa
Merivalvonta-asema
Isosaaren eteläranta oli hieno. Erikoisen näköisiä hioutuneita kiviä.
Muistomerkki etelärannalla

Puujoki-melonta Ryttylä – Hämeenlinnan Aulanko 23.5.2021

Meloin Puujoen toisen osuuden Ryttylän juuri hiekoitetulta uimarannalta ensin Leppäkosken ohi Kernaalanjärven ja Ahilammen ohitse Hämeenlinnaan. Petri Kangassalo oli mukana pyörällä ja tapasimme Janakkalan venesataman uimarannalla. Tässä söimme ja pidimme taukoa. Matkaa tuli Aulangon hotellille yhteensä 37 km. Joki muuttuu kartan mukaan Hiidenjoeksi Kernaalanjärvestä pohjoiseen ja alkaa leventyä selvästi verrattuna joen yläjuoksuun.

Leppäkosken sillat. Junarata ylittää myös joen tässä kohtaa. Paikalla on myös idyllinen pieni uimaranta.

Jokitaidetta Hiidenjoella Kernaalanjärven ja Ahilammen välisellä osuudella.
Hämeen Linna

Suomenlahden ympäripurjehdus 8.5.-15.5.2021

Olin ensimmäistä kertaa pitkällä purjehdusretkellä mukana toukokuun toisella viikolla Petri Sutisen purjeveneellä. Alkuperäisiä suunnitelmia piti muuttaa tuulten muuttumisen seurauksena, mutta lopputulos oli lopulta todella hieno. Lähdimme matkaan Tammisaaresta lauantaina 8.5. ja ensimmäinen päivä oli minulle kaikkein hankalin. Noin kympin sivuvastainen tuuli rynkytty kuusimetristä purjevenettä sen verran paljon että oloni ei ollut kovin hyvä muutamaan tuntiin, kun ylitimme suoraan Suomenlahden. Päästyämme Viron Osmussaareen olo parani ja saari itsessään oli todella kaunis luonnonvarainen paikka. Yövyimme lahdenpoukamassa pienen laiturin vieressä.

9.5. sunnuntaina meitä seurasi vain yksi paimenkoira saarikierroksen aikana. Ainoastaan yksi perhe asui saaressa. Majakka oli komea paikka, pääsimme sisään ja myös neuvostoaikaista linnoitusta näkyi majakan lähistöllä jonkin verran. Majakan lähellä on myös kaunista klinttikalliota, kalkkikivestä muodostunutta törmää meren rannalla. Saaren kierros oli noin kympin lenkki. Saarella laidunsi myös ylämaan karjaa, ruskeita sarvipäisiä lehmiä. Sää oli kaunis ja aurinkoinen. Lähtiessämme satamasta sunnuntai-iltapäivänä tuulen suunta hankaloitti oikeaan suuntaan pääsemistä, mutta hetken veivaamisen jälkeen sekin onnistui lopulta hyvin. Saaren ranta oli hyvin matalaa ja karikkoista pitkälle. Purjehdimme Viron luoteisrannikkoa Pakrisaaria kohti ja näimme hyvin hiljaa ja matalalla lentävät kaksi Boeing-CH-47 Chinook kuljetushelikopteria rannikolla armeijan laivan kanssa harjoituksessa. Pakrisaaret olivat kaunis saaripari, joiden pohjoisreunoja peittivät harmaat klinttikalliot. Yövyimme läntisen eli Suur-Pakrin pohjoispuolen lahdenpoukamassa rannassa ankkurissa, koska rantaan ei päässyt kunnolla mitenkään. Rannalla näkyi myös läjä veneenhylkyjä.

Maanantaina 10.5. aikaisin lähdimme liikkeelle ja aluksi näimme Paldiskin vanhan neuvostoaikaisen sotasataman kauempana lahdenpohjukassa ja niemen kärjessä olevan komean Pakrin majakan. Pakrin niemellä oli komea ja korkea klinttikallio. Viron rannikko poikkeaa hyvin selvästi Suomen rannikosta, saaria on vähän, ne ovat melko suuria ja niemenkärjet ovat korkealla merenpinnasta. Karikkoa on paljon vähemmän. Veneilijöitä ei näkynyt juuri lainkaan vaikka oli kaunis kevätsää. Purjehdimme Naissaaren eteläpuolelta ja yritimme Tallinnan edustalla päästä Aegnan saaren eteläpuolen matalikosta suorinta reittiä läpi mutta tämä ei onnistunut. Vene juuttui kölistä kiinni pohjahiekkaan ja veneessä olleella airolla saatiin vene irti. Kiersimme saaren pohjoispuolitse ja jatkoimme purjehdusta Pranglin saarten eteläpuolelta kohti Jumindan niemeä, jonka pohjoiskärjessä olevaan lahteen ankkuroiduimme yöksi.

Tiistaina 11.5. jatkoimme kohti Vaindlon saarta, joka on Viron aluevesien uloimpana oleva saari keskellä Suomenlahtea. Koordinaatit 59.81727179542206, 26.360571701583556. Ohitimme saaren länsipuolelta, komea majakka ja muutama rakennus näkyivät saarella. Seuraavaksi purjehdimme aivan kansainvälisen vesirajan rajapintaa Suursaaren pohjoispuolelta ja näimme tämän ennen Suomelle kuuluneen komean saaren melko läheltä. Suursaaren länsipuolelta kulkee myös kansainvälinen vesiväylä Pietariin, josta meni suuria tankkereita vierestä. Yritimme Suomen puolella ensin rantautua Kilpisaareen, mutta jatkoimmekin yöksi Ulko-Tammioon.

Keskiviikkona 12.5. kävimme tutustumassa saareen, kiersimme ensin kallioon kaivetun tunnelin alta. Saari oli jatkosodan aikana sotilaskäytössä ja Somerin taistelusta on myös muistomerkki vuodelta 1942. Kaksi tykkiä on myöhemmin tuotu saarelle muistoksi 152/45 C (Canet) ja 76 It / K vuodelta 1931. Kallioon oli kaiverrettu myös vanhoja venäjänkielisiä kirjoituksia tunnelin suulle. Saarella on myös rajavartiolaitoksen merivalvontatorni ja tupa saunalla varustettuna.

Jatkoimme tyvenessä hitaasti kohti länttä täältä kaakonkulmalta. Tuuli oli lähes nolla, joten Petrin lanseeraamaa virsikirjaa eli molemmat purjeet auki levällään kirjan muotoon avattuna yritimme hyödyntää minimaalisen tuulenvireen. Purjehdimme ulkosaariston linjaa Kirkonmaan ja Haapasaaren välistä Kotkassa. Pyhtään puolella menimme Kaunissaaren ja Ristisaaren eteläpuolelta ja ankkuroiduimme Mustaviirin isoista kivenjärkäleistä rakennettuun luonnonsatamaan. Pitkäviiri on kaunis hiekkarantainen saari tämän pohjoispuolella ja Mustaviiri on Struven ketjun eteläisin piste Suomessa. Kävimme katsomassa tämän vanhan kolmiomittaustornin paikalla olevan näkötornin ja luontopolun kivilabyrintteineen vielä keskiviikkoiltana.

Torstaina 13.5. jatkoimme matkaa Mustaviiristä länteen. Loviisan aluevesillä Orrengrund kiinnitti huomiota. Tiiskerin majakkasaari oli tällä etapilla mieleenjäävin kohde, menimme aivan saaren vierestä. Porvoon edustalla purjehdimme Tove Janssonin kesämökkinä tunnetun Klovaharunin vierestä, jossa mm. Muumipappa ja Meri on ammentanut ideansa. Muut tällä välillä kuvaamani saaret olivat Gaddarne, Nygrundet, Övre Kummelskär ja Nedre Kummelskär ennen Klovaharunia. Tämän jälkeen tuli Högharun karu mutta kaunis kalliosaari, joka oli hyvin viistosti mereen laskeva luoto. Seuraavat saaret olivat Kalkskär, Porvoon majakka siinsi kaukana ulkomerellä. Kölhällen tuli ennen Tiiskeriä. Helsinkiä lähestyessä vastaan tulivat Eestiluoto, Itä-Tonttu ja Länsi-Toukki (kuka on keksinyt nimetä nämä lähellä toisiaan olevat saaret näin typerästi..) Isosaaren eteläpuolella oleva Päntärin saari valikoitui yöpymispaikaksi. Paikalla näimme hylkeenpoikasen rannalla lähestyesämme saarta sekä paljon lintuja. Saarella oli myös romahtanut autiotupa.

Perjantaina 14.5. jatkoimme kohti länttä. Seuraavaksi tulivat Stenskär, Kytö Espoon aluevesillä. Örskär ja Bylandet Porkkalan vesillä. Juktenskobben ja Skrobban sekä Engelskobben, Västerlandet ja Salmenhästen ennen Rönnskärin majakkasaarta. Salmenin saari on iso metsäinen saari. Liinkobben on kaunis karu kallioluoto. Vitgrund näkyi myös kaukana. Mossaskär on isompi saari. Mäkiluodon linnakesaari erottui maisemasta selvästi samoin kuin Kallbådan majakka. Nämä ovat keskeisen tärkeitä ja tunnettuja saaria Porkkalan saaristossa. Kallbådan majakalta Viron Naissaareen on matkaa vain noin 40 km eli Suomenlahti on kapeimmillaan tässä kohdassa. Stor Träskön on myös suuri hyvin leimaa antava saari. Sommarön retkeilysaaren jälkeen tulivat Hästenin karit ennen Hästeniä ja Sadelnia. Ryssharun Mustakylpy, Smörskär eli Voikari tulivat Inkoon saaristossa. Ytterlandin saari on kaunis, siellä on myös autiotupa. Viimeiset saaret Tammisaaren aluevesillä olivat Skarvkyrkan, Äggharu ja Hästö-Busön linnakesaari sekä Revskär. Perjantaina kohokohta oli kuitenkin nouseva tuuli, joka nousi Jussaarta lähestyessämme noin 12-14 metriin sekunnissa. Nyt tuulen suunta oli myötäinen, joten se ei enää haitannut omaakaan oloa onneksi yhtään. Tuuli tyyntyi Jussaaren kohdalla, purjehdimme saaren pohjoispuolitse kohti Segelskärin tarunhohtoista majakkasaarta. Rantautuminen Segelskärin pohjoispuoliselle kalliosaarelle oli oma projektinsa, Petri viritti toisen ankkurin saaren vanhan teräksisen siltakaiteen kupeeseen, jolla vene saatiin lukittua riittävästi ja toiselle etsittiin veneen perästä laskukohta. Pääsimme yllättävänkin hyvin nousemaan veneestä kalliolle. Varsinaiseen Segelskärin saarelle nousemiseen ei tällä vedenkorkeudella löytynyt sopivaa paikkaa. Rantautuminen oli hieman haasteellisempaa kuin Päntärin saaressa. Tosin Viron rannikolla olimme maissa vain kerran Osmussaaressa, emme kertaakaan mantereella. Seuraavana päivänä tutkimme Segelskärin pookin ja autiotuvan enne Tammisaaren satamaan palaamista. Segelskärin pooki on betoninen ja tyhjä, mutta omalla tavallaan mielenkiintoinen. Myös kaksi lintubongaria tuli pookin vierelle tutkimaan valtavia ruokki- ja riskiläparvia.

Viron Osmussaaren puusto ja pensaisto oli omaleimaista.

Osmussaaren klinttikalliota majakan lähellä
Retkeilijät Osmussaaren majakan edustalla
Näkymä Osmussaaren majakasta saaren yli. Majakka sijaitsee Osmussaaren luoteiskärjessä ja saari on luoteis-kaakko- suuntainen.
Henri Osmussaaren laivan hylkyä tutkimassa
Osmussaaren neuvostoaikanen tulenjohtotorni vaikutti mielenkiintoisesti rakennetulta…
Osmussaaren kirkon jäänteet. Varsinainen kirkon muu osa on purettu neuvostovallan aikana.
Suunnittelupaussi veneessä
Pakrin majakka. Paldiskin sotilastukikohta sijaitsi tästä suoraan etelään samalla alueella.
Vaindlon saari on Viron uloin saari keskellä Suomenlahtea aivan aluevesien ulkorajalla.
Suursaari kuvattuna pohjoisesta aivan kansainvälisen vesialueen rajalta.
Kilpisaari oli ensimmäinen kosketus taas Suomen aluevesillä
Näkymä Ulko-Tammion näkötornilta
Somerin taistelun muistomerkki. Taistelu käytiin 8-9.7.1942.
Ulko-Tammion luontopolku tarjosi monipuolisia näkymiä. Tässä siististi siivutettua rantakalliota.
152/45 C (Canet)
Rantautuminen Mustaviirin kivikkoiseen luonnonsatamaan. Takana näkyy Pitkäviiri.
Tiiskerin majakkasaari oli yksi purjehduksen helmikohteista.
Söderskär
Harmaahylkeen poikanen ihmettelemässä Päntärin saarella, mihin suuntaan lähtisi 🙂
Päntäri auringonlaskun aikaan helatorstaina 13.5.2021
Halliluoto on Helsingin uloin paikka
Länsikylpy eli Västerbådanin luoto keskellä Tammisaaren aluevesiä
Rantautuminen Segelskärissä

DK peruskurssi 28.6.-1.7.2021

Hieman yllättäen tuli mahdollisuus kouluttaa Drumsö Kanotisterin peruskurssia, mielenkiintoista päästä ensimmäistä kertaa kouluttamaan näitä tekniikoita tuoreena melontaohjaajana 🙂 Kurssilaisia oli 13 eri-ikäisiä naisia ja miehiä ja kävimme läpi eteen-ja taaksepäinmelonnat, pysäytykset, kaarivedot, paikallaan kääntymiset, sivuttain siirtymiset kuokkimalla ja litistetyllä kahdeksikolla jne. Kävimme harjoittelemassa rantautumista Mustasaaressa kierrettyämme ensin Kaskisaaren ympäri. Minna Joensuu ja Timo Kiravuo toimivat kokeneina apuohjaajina.

Hanikan luontopolku 24.4.2021

Patikoimme Hanikan luontopolun Juliuksen, Ilarin ja Joonatanin kanssa. Reitti oli kiva vaihteleva korkeuseroja sisältävä osittain merenrantaa seuraileva 6,5 km pitkä ympyrälenkki. Muinaishautojakin oli kaksi kappaletta sekä yksi muinaisranta. Iso kivenjärkäle oli vaikuttava tien varressa.

Hanikan pitkospuilla
Julius ja Joonatan kivenjärkäleen vieressä

Puujoki 18.4.2021 Mommilanjärvi – Ryttylä

Meloin Mommilanjärvestä Puujoen Ryttylään asti noin 34 km. Joki on kaunis ja leveä hyvä myötävirtaan melottava joki jossa on vain yksi kantopätkä Vuolteen padon kohdalla. Kaj oli mukana auttamassa auton kanssa retkellä, mikä mahdollisti tämän retken.

Maaniviljelysneuvos Alfred Kordelinin muistomerkki 7.11.1917 surmapaikalla Hausjärvellä
Mommilan kartano Mommilanjärven rannalla
Reitin ainoa kantopätkä noin 100 metriä tien yli.
Kivenjärkäle kaunissa mutkassa
Ryttylän uimaranta jo kohdalla
Uimaranta Ansionjärven ja Vuolteen kanavan välissä lähellä Hausjärven keskustaa ja maantietä.

Lohjanjärven eteläosa 17.4.2021

Meloimme Kaj Auran kanssa tämän kauniin reitin ensimmäistä kertaa. Lähdimme venerannasta Mustion ruukin pohjoispuolelta Hållsnäsintien varresta ja aluksi pienen saaren halkaiseman kapeikon jälkeen pääsimme isommalle selälle. Korpuddenin niemi oli kaunis luonnosuojelualue jonka kärjessä pidimme tauon paluumatkalla ja bongasimme myös kalasääksen pesän korkean männyn latvassa. Kiersimme Kajsasklippanin ja Vassgrundetin saaret sekä Mangsön suuren saaren ympäri. Matkaa tuli reilu 15 km. Sää oli kaunis ja aurinkoinen.

Vassgrundet Lohjanjärven eteläosassa
Kalasääksen rauhoitettu pesä Korpuddenin kärjessä
Evästauko Korpuddenin kärjessä

Jussaari – Sundharun majakka 3.4.2021

Meloimme Baggöstä Jussaaren länsipuolelta Sundharun majakalle jossa tuli opeteltua myös leijan lennätystä. Sopivat ilmavirtaukset saarella antoivat hyvää nostetta tällaiseenkin testaamiseen. Matkaa tuli 27 km. Edellisen kerran meloin Jari Pihlajamäen kanssa kovassa tuulessa majakan ympäri kesällä 2013, nyt oli mielenkiintoista päästä rantautumaankin paikalle paremmalla säällä. Meloimme takaisin Jussaaren itäpuolelta ja näimme yhden hyvän lahdenpoukamankin tässä kohtaa. Testasimme nyt majakan pihalla myös Petrin leijaa, ns. Stukaa joka olikin mielenkiintoinen kokemus opetella hallitsemaan tuulivirtauksia tunnistamalla ja hyödyntämällä. Muutamia kertoja leija leijaili itselläni majakan seinään ennen kuin alkoi saada tuntumaa leijailuun 🙂 Majakan tornista oli mahtavat näköalat merelle kirkkaana päivänä.

Porsön – Vormön kierto 2.4.2021

Synttäripäivän kunniaksi avasin melontakauden aurinkoisena päivänä. Lähdimme Petri Sutisen kanssa melomaan Kopparnäsistä, meloimme aluksi kauniin kapeikon läpi Högbrändön ja Rövarlandetin välistä ja rantauduimme Porsön kaakkoisrantaan Ryssklobbenin lähelle, jossa oli myös pieni retkipöytä ja penkki. Jatkoimme kapeikosta Vormön pohjoispuolelta takaisin, matkaa tuli lähes 20 km.

Högbrändön ja Rövarlandetin välinen kapeikko. Laguuni saarten keskellä
U-5762 Porsön ja Ryssklobbenin välissä
Selfie Porsön tulenjohtotornin
katolla, jonne kiipeäminen vaijeria apuna käyttäen oli myös aika seikkailu 🙂
Create your website with WordPress.com
Aloitus