Keropaljutusretki 4.5.-5.5.2019

Kävin Dianan kanssa Otavaeltajien viikonloppuleirillä Vihdintien Pyyslammen kupeessa olevalla Toimen Poikien Tervaskeron kämpällä. Oli hieno viikonloppuretki, kävimme metsässä retkeilemässä ja evästelemässä, saunomassa, paljussa ja myös järvessä kylmässä vedessä pulahtamassa ym. ohjelmaa.

Peuramaan laskettelu Kirkkonummella 17.2.2019

Kävin laskettelemassa Dianan kanssa Kirkkonummen Peuramaalla hiihtolomalla. Oli jänniä rinteitä ja hienosti Diana pysyi pystyssä isoissakin mäissä ensimmäisenä varsinaisena laskettelukertanaan isoissa rinteissä.

Diana Peuramaalla
Dianan ensimmäinen lasku Peuramaalla
Yhteispotretti auringonlaskun aikaan Peuramaan huipulla

Lasketteluviikonloppu 30.3.-31.3.2019

Kävimme kokeilemassa laskettelua Espoon Serenassa ja Nuuksion Swinghillissä sunnuntaina viimeisenä laskettelukeskusten aukioloviikonloppuna. Diana pärjäsi hienosti isoissa mäissä ja Nicolaskin laski Stigalla komeasti pienempiä lastenmäkiä 🙂

 

 

Serenan mäessä 30.3.2019
Diana laskemassa Serenan mäkeä
Nicolas valmistautuu laskemaan Nuuksion mäen Stigalla
Diana ja Henri Nuuksion mäen perherinteen puolella
Nicolas ja Henri Nuuksion ison kilparinteen puolella. Taustalla Nuuksion Pitkäjärvi
Myös Aksu oli mukana menossa huoltotiimissä 🙂

Koskimelonta Pernoonkoskella 17.5.-19.5.2019

Koskimelontaseura Kohinan koskimelonnan alkeiskurssi Kymijoen Pernoonkoskella oli hieno tapahtuma. Lauantaina 18.5.2019 harjoittelimme lossausta, kaarimelontaa, peruuttamista ja tuentoja. Harjoittelimme Ruhankosken molemmin puolin, Ruhaväärässä aluksi virtaan melomista eri tavoin. Ensimmäistä kertaa onnistuin tekemään eskimon luonnossa ensin tyvenessä kylmäharjoitteluna ja kerran myös koskessa 🙂  Laskimme myös Ruhaväärän useampaan kertaan sekä viereisen Ruhankosken noin viisi kertaa. Ruhankoski oli kohtuullisen haastava, mutta kuitenkin pystyssä pysyttävä. Harjoittelin lauantaipäivän freestyle-kajakilla, mikä oli hieman jännittävää ensimmäistä kertaa luonnonvedessä, mutta olin tyytyväinen että pysyin kaikki laskut pystyssä, myös Pykinkosken, vasemmalle kaartuvan kosken Sittarännin toisella puolella jokea.

Sunnuntaina vaihdoin itselleni ns. normikoskikajakin, kun lähdimme melomaan vastavirtaan kohti yläjuoksun Torminvirtaa. Koski oli riittävän hurjan näköinen meille alkeiskurssilaisille. Onnistuin kaksi kertaa laskemaan kosken kaatumatta, yhtä monta kertaa jouduin uimaan. Eskimoon minulla ei ollut tässä kohtaa minkäänlaista palaa, sain kuitenkin kohtuullista tuntumaa millä reitillä ja tekniikalla koskea pitäisi laskea. Laskimme koko kurssi lopuksi yläjuoksun hieman pidempää ja helpompaa kiertoreittiä alas. Valitsimme kaikki keskimmäisen Karkuunkosken, jossa oli ihan tuntuvat aallot, vaikka ei ihan Torminvirran Myllykosken pääjuoksun veroinen ollutkaan. Lopuksi laskimme Sittarännin, jonka onnistuin laskemaan pystyssä päin 🙂   Hienoa lopettaa kurssi tähän onnistuneeseen laskuun.

Tominvirran Myllykoskessa 18.5.2019
Myllykosken keskellä
Aallon pohjalla
Sittaränni illalla 17.5.2019
Sittarännin ylävirta illalla 17.5.2019
Koskenlaskua Sittarännissä (Siltarännissä kuvan mukaan) vuonna 1924 soutuvenheellä keulien. Tuolloin ei oltu vielä rakennettu lisälaskureittejä, siksi koski on selvästi voimakkaampi. Aikana jolloin laskukajakit olivat puuta ja miehet jotain muuta… 😉
Pernoonkosken Sittaränni 19.5.2019
Kolme eri laskureittiä Pernoonkosken alajuoksulla, Sittaränni kuvan oikeassa reunassa ei näy kunnolla. Kaksi muuta reittiä sen sijaan näkyvät hyvin. Keskimmäinen reitti on laskukelvoton vaarallisen pysäyttävän stopparin takia.

Koskivideot

https://drive.google.com/file/d/1UMKK1hg8cqVrrK2gAVDPRXXiy5u1IoCr/view

https://drive.google.com/file/d/1LpoX7B_zOokJjzOZe-cHozpBo0We0ax4/view

https://drive.google.com/file/d/1oI9a7Cg4aq7KdvhkaFJb9vQS4tsEF35N/view

 

 

Uskelanjoen yläjuoksun pääsiäismelonta 19.4.2019

Pitkäperjantaina meloin Salon seudun yhden kansallismaiseman Uskelanjoen yläjuoksun. Lähdin liikkeelle Perttelin Pitkäkoskelta pohjapadon jälkeen. Tässä kohtaa vanhan myllyn vieressä on hyvä laskupaikka ja autolla pääsee ihan viereen asti. Pitkäkoski oli nimensä mukaisesti pitkä ja mutkikaskin koski, ihan hauska aloitus retkelle. Koski tekee useampia vaiheita, välillä pientä suvantoa, jonka jälkeen jatkuu joen keskellä olevan saaren molemmin puolin. Pitkäkoski on joen pisin koski, lähes 600 metriä. Vesi ei ollut hirveän ylhäällä tulvakorkeudella vaan lähinnä ns. normitasolla, joten kivien kolistelua tuli jonkun verran mutta hyvin meni silti läpi. Illinkoski oli heti tämän jälkeen sillan alla oleva pieni ja helppo koski. Seuraava koski oli Nokankoski, jossa mutka kääntyi ensin vasempaan ja koskivirtaus alkoi pienen saaren molemmilta puolilta. Laskin ulkokautta pienempää virtaa, joka osoittautui liian varovaiseksi valinnaksi tässä kohtaa. Kajakki jumittui matalikkoon ja jouduin jumppaamaan sen liikkeelle varsinaiseen koskeen. Koski oli lyhyt. Sitten tuli vastaan Perttelin kirkonkylä ja maantiesillan alitus. Tämä osuus Pitkäkoskelta Kaivolantien sillan kohdalle meni sujuvasti tunnissa.

Seuraavaksi tuli vastaan Yyrönkoski, joka vähän Nokankosken tapaan teki mutkan ensin oikeaan ja sitten vasempaan. Yyrönkoskessa myös näin suoraan koskesta hyppäävän ahvenen 🙂   Sitten tuli Kaukolankoski, joka on joen toiseksi pisin koski, noin 250 metriä. Kaukonlankosken rantatörmät ovat jyrkät ja komeat. Niittymaisemat ennen ja jälkeen taas ovat todella kauniita, myös jänis kiritti matkaa yhdessä kohtaa rannalla. Kaukolankoski oli lähes täysin suoraan melottava koski, siinä oli selvästi eniten vauhtia koko matkalla. Vesi oli nipin napin sen verran korkealla että kosken pääsi hyvin läpi, toki kivikosketuksiakin tuli tarpeeksi. Sitten tuli pienempi Lammaskoski. Lopenkoski ja Haukkalankoski olivat viimeiset kosket ennen moottoritien alitusta. Jaakko Sepän kohdalla on myös pieni koski, jolla ei ole varsinaista nimeä. Kajakkini perä vuoti sen verran että huomasin sen olevan puolisukellusvene tällä pätkällä pariin kertaan ja Jaakko Sepän kosken jälkeen tyhjensin sen toisen kerran. Loppumatka meni jo kivasti emäkirkon ohitse ennen kuin tuli Moisionkoskelle. Tällä koskella eniten haisi naurulokin kakit 🙂   Lopetin melonnan riippusillan alle rantatörmälle. Matkaa tuli melkein 20 km. Sää oli kaunis ja muutenkin hyvin melontaan sopiva, ei liian kylmän eikä lämmin.

Pitkäkoskelta Perttelin kirkonkylälle oleva osuus on sellainen, joka olisi hyvä meloa myös pelkästään pätkänä, koska Kaivolantien viereisellä pellolla on hyvää tilaa nostaa kajakki maihin ja auton kyytiin.

Pellonpään talonpoikaismuseo Vihmalon kylässä Perttelissä
Talonpoikaismuseo sisältä
Lähtöpaikka pohjapadon jälkeen myllyn kupeessa
Pitkäkosken yläjuoksu
Pitkäkosken juoksua keskivaiheilta
Vanhan sillan jäänteet
Yyrönkoski shikaanin keskeltä
Vasen reitti oli vähävetisempi, mutta tarjosi samalla hyvän mahdollisuuden koskikuvaan
Kaukolankosken yläjuoksu. Oikealla näkyy vanha betoniromu, jota piti varoa, mutta josta sai toisaalta hyvän tuen ennen varsinaisen laskun aloitusta.
Kaukolankoski takana 🙂
Niittymaisemaa
Ensimmäistä kertaa Oasis-kajakki kirjaimellisesti keuli perän painuessa.
Lopenkoski. Laskin saaren vasenta laskureittiä pitkin.
Jaakko Sepän kohdalla oli pakko nousta mutaiselle rantatörmälle tyhjentämään kajakki. Edessä näkyy jo moottoritien silta.
Moisionkosken naurulokkiparvi otti nauraen vastaan tyytyväisen melojan 🙂

Aprillipäivän melonta Satulaan 1.4.2019

Sää oli kirkas ja aurinkoinen, mutta kohtuullisen viileä, kun aamulla Petri Sutisen kanssa pakkasimme kajakit Inkoon kalasatamassa ja lähdimme melomaan Satulaan, ulkosaariston kärjessä olevaan iankaikkisen vanhan saaristokulttuurin edustajan rantakallioita kohti. Bågaskärin merivartioasema bongattiin matkalla ja samoin Hästenin pienempi saari näkyi hyvin Satulasta. Myös Porkkalan majakka siinti horisontissa kauniisti 14 km matkan päässä kirkkaana päivänä.  Saari osoittautui mielenkiintoiseksi kohteeksi, josta rantakalliolta löytyi satoja vuosia vanhoja kalastajien askelmapainautumia. Inkoon saaristossa pikku lahdenpoukamissa tuli vielä jäälauttojakin vastaan. Matkaa tuli 40 km yhteensä tästä vuoden ensimmäisestä päiväretkestä. Autiotupa oli viihtyisä ja siististi hoidettu, kiitos siitä paikallisille aktiiveille.

Alkumatkalla isolla Skatan selällä Inkoon kalasatamasta lähdön jälkeen
Jäitä oli vielä lahdenpoukamissa, läpi oli turha yrittää.
Bågaskärin merivartioasema
Oikein toimitettu ja (hallittu) autiotuvan lämmitysprojekti
Puumerkkejä Satulan vieraskirjassa
Petri ja Henri Satulan pohjoiskalliolla
Venyttelyä rantakallioilla
Satulan eteläkärki
Kalliokiipeilyä
Muinaisten kalastajien jalanjälijllä, Kirjaimellisesti
Kapeikon rantakallio, jossa jalanjälkipainanteet
Satulan autiotupa saaren korkeimmalta nyppylältä kuvattuna
Bonuksena (piilosta) löytynyt neuvostoaikainen bunkkeri 51- rantatien varressa paluumatkalla
Bunkkeri sisältä
Satula vuonna -85. Kauan on aikaa siis…
Satulan autiotupa sisältä. Siisti ja viihtyisä paikka.
Rantakallion laituri, josta oli rappuset hävinneet (varastettu) mysteerisesti vieraskirjan mukaan.
Satulan kapeikko
Satulan autiotupa ja ulkohuussi

Oittaan avantouinti 13.2.2019

Kävin ensimmäistä kertaa Markon kanssa tänä vuonna avannossa. Nyt pistin pipon päähän, avantotossut jalkaan ja ensimmäisellä vedolla sain uitua 25 metriä laitureiden välisen matkan!  Oli kyllä hieno fiilis. Kävin myöhemmin vielä neljä kertaa pulahtamassa. Paikalla oli myös espanjalainen pariskunta, joka uskaltautui avantoon muiden suomalaisten kanssa.

Matti Nykänen 1963-2019

Matti Nykänen oli ja on edelleen Suomen ja kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä. Pikkupoikana pidin peukkua telkkarin ääressä, kun Matti oli hyppäämässä arvokisoissa ja koko urheiluhullu Suomen kansa odotti pitkää hyppyä (taas kerran). Pitkällehän se Matti silloin liitelikin ja voitti. Matista jäi myös hieno ja lämmin omakohtainen muisto kun tavattiin hänet kerran keikalla Espoossa vuonna 2004. Oli todella surullista kuulla uutisista hänen menehtymisestään 3.2.2019.

Osanotot itseni ja tämän edustamani Henrin Urheilublogin puolesta kaikille Nykäsen läheisille. Nykänen on pysyvä ja tärkeä osa Suomen huippu-urheilun historiaa.

Create your website at WordPress.com
Aloitus