Kävin Dianan ja Juliuksen kanssa lenkkeilemässä tämän kauniin luontopolun päästä päähän. Hienosti jaksettiin kaikki 🙂

Retkeilyaiheinen blogi
Kävimme Petrin kanssa melomassa Sysmässä Judinsalon saaren ympäri, matkaa tuli noin 26 km. Löytyi hyvä lähtöpaikka sillan kupeesta johon sai peruutettua auton sopivasti ja teltan rantaan. Meloimme tämän Päijänteen suurimman saaren ympäri kauniissa säässä. Hivunlahti oli kaunis lahti saaren länsipäässä, jossa näimme useita lintuja, laulujoutsenparin sekä telkkiä ja silkkiuikkuja. Länsipuolella saimme mukavasta myötätuulesta lisäsiipeä vauhtiin. Lauantaina kävimme melonnan jälkeen tutustumassa Kammiovuoren luontopolkuun. Lintan kivi oli vaikuttava järkäle ja Kammiovuorelta avautuu komeat näköalat Päijänteelle. Kammiovuori on Lahden Tiirismaan jälkeen Etelä-Suomen korkein paikka. Sunnuntaina kävimme tutustumassa Päijätsalon näkötorniin, josta näkyi hyvin mm. Rapalan saari eli oikealta nimeltään Harhu. Paluumatkalla kävimme tutustumassa Pulkkilanharjun luontopolkuun, jonne kuningas Kustaa III aikanaan suunnitteli jopa perustettavaksi uutta Kukonharjun kaupunkia.

















Kävin patikoimassa Juliuksen ja Nicolaksen kanssa Lohjalla Karkalinniemessä olevan kuuden kilometrin mittaisen luontopolun. Paljon oli kukkivia sini- valko- ja keltavuokkoja polun varrella. Torholan luola oli jännä suola retken päätteeksi. Uskaltauduimme lopulta kaikki laskeutumaan sisään tähän maanalaiseen nähtävyyteen.










Kävimme tutustumassa poikien kanssa Kirkkonummella Kolsarbyn vuonna 1958 rakennettuun komeaan neuvostosotilaiden hautausmaan muistomonumenttiin ja Pikkalassa Siuntiossa ainoaan jäljelle jääneeseen aitoon neuvostomalliseen ”Riemukaareen” Tämä eroaa tosin hyvin merkittävästi historialtaan ja ulkomuodoltaan Pariisin Riemukaaresta, mutta mielenkiintoinen silti. Vuonna 1956 kun Porkkala palautettiin takaisin täysivaltaisesti Suomelle neuvostoarmeijan hallusta näitä riemukaaria löydettiin paljon Porkkalan alueelta, mutta ne haluttiin hävittää rumina muistoina vieraan vallan miehitysajalta. Yksi kuitenkin (onneksi) on säästynyt.
Vårnasin museosillalla kävin Päivin kanssa vuonna 2001, kun se vielä oli toiminnassa.



Meloin Pohjan uimarannalta Tammisaaren keskustaan aurinkoisena mutta osin tuulisena kevätpäivänä. Pohjan uimaranta on idyllinen ja viihtyisä paikka. ”Pullo”haikara kumisutteli ennen lähtöä rantakaislikoissa äänekkäästi. Petrin kanssa söimme lounaan ennen lähtöäni. Tutustuimme matkalla Karjaan tuomiokirkkoon, jossa kastetilaisuuden jälkeen ystävällinen kirkkoherra esitteli meille kirkkoa. Varsinkin pienet ahtaan oloiset rappuset jotka johdattivat yläkertaan olivat mielenkiintoiset. Pyhän Katariinan kirkko on rakennettu vuonna 1470 eli tänä vuonna on 550-vuotisjuhlavuosi. Yläkerrassa olevat puurakenteet olivat alkuperäiset, mikä oli aika vaikuttavaa. Kävimme myös tutustumassa Pohjan kirkkoon, jossa oli erillinen hautakumpu Mannerheimin äidille Helene Mannerheimille.
Itse melonta oli kiva kokemus, tuuli oli kohtuullisen kovaa lahden leveimmällä kohtaa keskivaiheilla. Pidin lyhyen tauon tässä saarten välissä tyvenessä ennen kuin lähdin jatkamaan. Petri oli vastassa Tammisaaren uimarannalla ravintolan laiturilla kun jo hämärtyvässä illassa meloin perille. Matkaa tuli noin 15 km.










Kävin uimassa näissä kahdessa kivassa keskikokoisessa metsälammessa, kun vesikin oli vielä kohtuullisen lämmintä, noin +13 C. Molemmat olivat melko erämaisia ja kauniita suolampia, joihin pääsi kuitenkin teitä pitkin kohtuullisen lähelle pienellä patikoinnilla.