Pitkäperjantaina meloin Salon seudun yhden kansallismaiseman Uskelanjoen yläjuoksun. Lähdin liikkeelle Perttelin Pitkäkoskelta pohjapadon jälkeen. Tässä kohtaa vanhan myllyn vieressä on hyvä laskupaikka ja autolla pääsee ihan viereen asti. Pitkäkoski oli nimensä mukaisesti pitkä ja mutkikaskin koski, ihan hauska aloitus retkelle. Koski tekee useampia vaiheita, välillä pientä suvantoa, jonka jälkeen jatkuu joen keskellä olevan saaren molemmin puolin. Pitkäkoski on joen pisin koski, lähes 600 metriä. Vesi ei ollut hirveän ylhäällä tulvakorkeudella vaan lähinnä ns. normitasolla, joten kivien kolistelua tuli jonkun verran mutta hyvin meni silti läpi. Illinkoski oli heti tämän jälkeen sillan alla oleva pieni ja helppo koski. Seuraava koski oli Nokankoski, jossa mutka kääntyi ensin vasempaan ja koskivirtaus alkoi pienen saaren molemmilta puolilta. Laskin ulkokautta pienempää virtaa, joka osoittautui liian varovaiseksi valinnaksi tässä kohtaa. Kajakki jumittui matalikkoon ja jouduin jumppaamaan sen liikkeelle varsinaiseen koskeen. Koski oli lyhyt. Sitten tuli vastaan Perttelin kirkonkylä ja maantiesillan alitus. Tämä osuus Pitkäkoskelta Kaivolantien sillan kohdalle meni sujuvasti tunnissa.
Seuraavaksi tuli vastaan Yyrönkoski, joka vähän Nokankosken tapaan teki mutkan ensin oikeaan ja sitten vasempaan. Yyrönkoskessa myös näin suoraan koskesta hyppäävän ahvenen 🙂 Sitten tuli Kaukolankoski, joka on joen toiseksi pisin koski, noin 250 metriä. Kaukonlankosken rantatörmät ovat jyrkät ja komeat. Niittymaisemat ennen ja jälkeen taas ovat todella kauniita, myös jänis kiritti matkaa yhdessä kohtaa rannalla. Kaukolankoski oli lähes täysin suoraan melottava koski, siinä oli selvästi eniten vauhtia koko matkalla. Vesi oli nipin napin sen verran korkealla että kosken pääsi hyvin läpi, toki kivikosketuksiakin tuli tarpeeksi. Sitten tuli pienempi Lammaskoski. Lopenkoski ja Haukkalankoski olivat viimeiset kosket ennen moottoritien alitusta. Jaakko Sepän kohdalla on myös pieni koski, jolla ei ole varsinaista nimeä. Kajakkini perä vuoti sen verran että huomasin sen olevan puolisukellusvene tällä pätkällä pariin kertaan ja Jaakko Sepän kosken jälkeen tyhjensin sen toisen kerran. Loppumatka meni jo kivasti emäkirkon ohitse ennen kuin tuli Moisionkoskelle. Tällä koskella eniten haisi naurulokin kakit 🙂 Lopetin melonnan riippusillan alle rantatörmälle. Matkaa tuli melkein 20 km. Sää oli kaunis ja muutenkin hyvin melontaan sopiva, ei liian kylmän eikä lämmin.
Pitkäkoskelta Perttelin kirkonkylälle oleva osuus on sellainen, joka olisi hyvä meloa myös pelkästään pätkänä, koska Kaivolantien viereisellä pellolla on hyvää tilaa nostaa kajakki maihin ja auton kyytiin.
Henrin Urheilublogi II 