Pohjolan Lapin kierros 20.6.2019- 16.7.2019

Teimme Juliuksen kanssa kesäretken Suomen läpi ensin Suomen Lappiin, josta Pohjois-Norjaan Norjan Lappiin ja sieltä edelleen Ruotsin Lapin ja Kiirunan kautta paluumatkalle. Lähdimme liikkeelle 25.6. Espoosta ja ensimmäisen yön vietimme Ilkan työpaikan mökillä Heinävedellä. Mökki sijaitsi aivan Kermankosken läheisyydessä, jossa on voimakas virtaus. Yövyimme rantasaunan tuvassa, jossa oli tosin sellainen hyttysarmeija että jouduin Juliuksen kanssa vetäytymään keskellä yötä autoon nukkumaan. Hyttysistä lopulta selvittyämme jatkoimme seuraavana päivänä kohti Juice Leskisen kotipaikkaa, Juankoskea, josta on myös laulukin tehty. Juicen tori oli nyt remontissa joten emme nähneet sitä, mutta Juankosken kanava bongattiin ja vanha ruukkimiljööalue.

Jatkoimme matkaa Vuokattiin ja Sotkamoon, jossa 21.6. vietimme juhannusaattoa kokon äärellä Nuasjärven rannalla olevassa majapaikassa. Kävimme myös uimassa ja saunomassa. Pihalla oli kiva jalkapallokenttäkin. Helluntaiseurakunta piti juhannusaattona omaa ohjelmaa leirin muodossa ja useita hartauksia luettiin sekä pidettiin puheita. Juhannuspäivänä jatkoimme Sotkamoon. Oli erittäin aurinkoinen mutta tuulinen päivä. Hirvipatsaan äärellä olevassa puistikossa puut taipuilivat melkein luokalle. Kävin uimassa sillan alta Hirvensalmen läpi sekä Ison Sapsojärven että Pirttijärven puolella. Alueella oli paljon vanhoja tervahautoja ja uimarannan jälkeen nousi komea harju suoraan järvestä. Kävin uimassa Iso-Kiimasessa ja Ontojärvessä matkalla Kuhmoon. Kuhmossa kiersimme kirkonkylän ja kävimme katsomassa Talvisotamuseota ulkoa päin näin sodan syttymisen 80-vuotisvuotena sekä uimme Lammasjärvessä hotellin uimarannalta. Tässä kohtaa iski rankka sadekuuro, jota suojauduimme rannalla olevaan komeaan kotaan.

Jatkoimme matkaa Suomussalmelle, jonka matkalla uin vielä Lentuassa ja Vuokkijärvessä ennen Suomussalmea. Matka Kuhmosta Suomussalmelle jäi mieleen erityisesti Kekkosentiestä ns. Kekkosykkösestä. Tie meni Moisiovaaraan asti kirjaimellisesti keskellä kainuulaista loputonta metsäerämaata. Hirvaarassa huomasin myöhään illalla vaatimattoman viitan partisaanien muistomerkistä. Käännyin katsomaan tätä tarkemmin. Partisaaneista aiempi tietoni oli Jugoslavian Titon toiminta partisaanijoukkojen johtajan Jugoslavian sisällissodassa toisen maailmansodan lopussa. Siksi vaikutti mielenkiintoiselta, mitä tämä tarkoitti. Paikalla oli pieni muistokivi, johon oli kaiverrettu neuvostoliittolaisten siviileihin kohdistuneessa terrori-iskussa kuolleiden paikallisten asukkaiden nimet. Tien vieressä oli pieni vaatimaton hirsiaitta, noin 15 neliötä pinta-alaltaan. Seinällä oli Veikko Juntusen kirjoittama infoteksti tapahtuneesta verilöylystä, jossa 24.7.1944 venäläiset sotilaat yllättivät nukkumassa olleet asukkaat ja olivat avanneet tulen lyhyen kekustelun jälkeen. Perheen isä oli ammuttu selkään hänen paettuaan ulos ja sanoneen ettei ole mitään pahaa kenellekään tehnyt. Rikolliset viholliset eivät kuitenkaan tunteneet armoa vaan ampuivat myös perheen äidin, jonka veritahrat olivat vielä tummentuneina hirsiseinässä. Lapsista menehtyi myös vanhin veli. Veikko ja Kalle Juntunen sekä kolmas veli ja sisko selvisivät hengissä. Tutkiessani aittaa tarkemmin viereisessä talossa asuva vanhin elossa selvinnyt Kalle Juntunen (synt. 1934) tuli esittäytymään ja kertoi pitkälti omista muistoistaan ja tästä traumaattisesta kokemuksesta, jonka oli joutunut kymmenvuotiaana lapsena kokemaan perheensä kanssa. Kalle Juntunen kertoi myös, miten muistaa kun Urho Kekkonen pääministerikautensa alussa vieraili naapurituvassa ja hän oli mukana seuraamassa alueen perheiden tapaamisessa teini-ikäisenä nuorukaisena tätä tiehankkeen suunnittelua. Kekkonen oli kävellyt pitkiä matkoja maastossa alkeellisia hiekkateitä tuolloin kun oli suunniteltu verkoston parantamista. Kekkosykkönen on 70 km pitkä keskellä korpimetsää kulkeva loputtomalta tuntuva tie. Naapurin sonni oli myös kaatanut Kekkosen maahan, jolloin hän oli tahrinut puvun housujaan heinikkoon jonkin verran.

https://yle.fi/uutiset/3-10326898

Yöyvyimme Ämmänhotellissa Suomussalmella. Seuraavana päivänä kävin uimassa Kiantajärvessä ja Ilmari Kiannon patsaalla. Oli sateinen päivä. Alun perin suunnittelin jatkavani matkaa suoraan kohti pohjoista. Paikallisella huoltoasemalla kerrottiin kuitenkin Raatteen tien historiallisesta merkityksestä ja päätin poiketa kuitenkin katsomaan tätä talvisodan merkkivuoden sotahistoriallista nähtävyyttä. Tie oli todella pitkä, useita kymmeniä kilometrejä itärajalle asti. Matkalla oli useita muistomerkkejä, myös venäläisten muistolle rakennettu muistomerkki. Kävimme melko suuressa talvisotamuseossa Raatteen portissa, jossa oli ulkona erillinen kivistä tehty muistoalue. Puiseen torniin oli viritetty 105 vaskikelloa jotka kumisivat kevyesti tuulessa. Tästä eteenpäin jatkoimme kohti itää, jossa tuli vastaan merkittävä juoksuhauta. Juoksuhaudalla yksi pariskunta vinkkasi että vähän myöhemmin tulisi vastaan vanha rajavartioasema, joka toimi majoituspaikkana nykyisin. Menimme sinne ja majoituimme. Seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan vanhaan rajavartioaseman tähystystorniin, josta näkyi pitkälle Venäjän puolelle. Alueella liikkuu myös paljon suurpetoja, mutta tällä kertaa emme niitä nähneet.

Seuraavana päivänä tsekkasin vielä kiinni olevan rajavartioaseman ulkoa käsin ikkunoista. Lähdimme jatkamaan kohti Juntusrantaa ja Hossan kansallispuistoa. Juntusranta on sotahistoriallisesti yksi merkittävimpiä paikkakuntia Suomessa, jossa mm. ammuttiin talvisodan ensimmäiset laukaukset. Hossan kansallispuistossa yövyimme teltassa Iikosken sillan kupeessa. Hypäksestä virtaa Iijoki Huosiusjärveen. Kalastajapariskunta tuli myös samalla alueelle ja mies onnistui saamaan joesta pienen kivan raudunkin, jonka hän laski takaisin kasvamaan. Päivän kohokohta oli Julma-Ölkky, jossa kävin uimassa ja jonka patikoimme Juliuksen kanssa puoleenväliin asti riippusillan kautta yli. Varsinkin järven länsipuolinen reitti oli todella vaativa ja paikoitellen raskaskin, paljon nousuja kivikoissa ja kantojen keskellä. Julius jaksoi hienosti tämän 10 km lenkin. Maisemat olivat mahtavia, korkeita kallioita kanjonijärven laidoilla. Kuusamossa kävimme uimassa Kuusamonjärvessä ja Muojärvessä. Yövyimme mummon tuvassa Kultaisessa Joutsenessa ja kävimme tsekkaamassa myös kirkon ja kotiseutumuseon. Ajoimme Posiolle Riisitunturille, jonka parkkipaikan kupeeseen pystytimme teltan.

Seuraavana aamupäivänä kävimme ”huiputtamassa” Riisitunturin, josta avautui komeat 360 asteen panoraamanäköalat joka suuntaan, erityisesti Rukatunturin maisemat ja Kitkajärvi olivat hienoja. Kävin uimassa sekä Yli-Kitkan että Ali-Kitkan puolella ja jatkoimme Rukatunturille. Ajoittainen tihkusade oli taas läsnä. Sää onneksi selkeni, kun pääsimme tunturin laelle. Viimeksi kävin tällä tunturilla syksyllä 1991 🙂 Yövyimme paikallisen motellin yläkerrassa, jossa illalla Suomi-poppi jonkun aikaa häiritsi nukkumista, mutta aika nopeasti nukuimme iltasaunan jälkeen.

Seuraavaksi ajoimme Kemijärvelle. Kirkko oli remontissa, mutta ulkoa päin tuli katseltua ja kuvattua. Keskusta oli varsin pieni. Kävin uimassa Kemijärvessä ja Kemijoessa matkan varrella kohti Sodankylää.Kemijärvellä oli kotiseutumuseon vieressä Suomen merkittävän osuustoimintamiehen Hannes Gebhardin syntymäpaikka ja muistomerkki. Gebhard syntyi Särkelän tilalla vuonna 1864.

Poikkesimme Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Sodankylässä emme viipyneet kovin pitkään. Yövyimme Savikankaan saarella uimarannalla. Sodankylä on kaunis pieni paikkakunta Jeesiönjoen ja Kitisen yhtymäkohdassa. Lappalaisten vanha markkinapaikka on myös Sodankylässä. Sodankylän tärkein nähtävyys on vanha puukirkko vuodelta 1689 Kaarle XI:n ajalta. Kirkko vietti nyt tänä kesänä vieläpä 330-vuotisjuhliaan 🙂

Sattasessa oli tien varressa vanha historiallinen markkinakylä ja infokylttejä alueen historiasta. Jatkoimme Porttipahdan ja Lokan tekojärville, joissa kävin uimassa. Vesi oli riittävän virkistävää! Kävin uimassa Porttipahdan eteläpuolelta myös Kitisen joessa, joka on Kemijoen pisin, yhteensä 235 km pitkä sivujoki. Kävin uimassa myös Vuotson avokanavassa, joka yhdistää nämä tekojärvet toisiinsa. Seuraava kohde oli Tankavaaran kultamuseo, jota voi suositella käymisen arvoisena paikkana. Museossa on sisällä ja ulkona vanhaa lappilaista kullankaivuuperinnettä ammoisista ajoista lähtien esiteltynä ja muitakin kuin vaskooleita näytillä.

Ajoimme Saariselälle yöpymään ja seuraavana päivänä nousimme Kiilopään tunturille UKK-kansallispuistossa. Tunturi oli komea paikka josta näkyi Sokostin tunturi ja Nattasten kaksi nättiä vierekkäistä huippua. Juliuksen koriskaverin Okko Saarisen perhe oli myös sattumalta samalla tunturilla samaan aikaan. Maailma tuntui olevan taas aika pieni 🙂

Kävimme autolla ajamassa myös Kaunispään tunturilla, josta kiikaroimme maisemia. Tämäkin on ihan kiva paikka mutta luonnollisesti ei ole samaa hohtoa ja liikunnallisuutta ajaa tunturin päälle autolla kuin patikoida sinne. Seuraavaksi ajoimme Ivaloon. Ivalonjoen varrella on mahtavan komea hiekkaranta kaupungin keskustassa, mutta nyt oli yllättävän paljon tilaa uida 😉 Kävimme pulikoimassa lähes jääkylmässä vedessä Ivalojoessa ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Inaria. Tällä välillä merkittävin ja mieleenjäävin nähtävyys olis karhunpesäkivi, kallioluola mäen rinteessä jonne piti ryömiä sisään. Iltasella käppäilimme Inarin keskustassa ja kävimme syömässä tuhdit kebabannokset paikallisessa ravintolassa. Pystytimme teltan Juutuanjoen suulle, josta näkyi Inarinjärvelle kivat iltamaisemat. Ukonsaarikin tuli kuvattua. Kävin uimassa Inarinjärvessä sekä Juutuanjoessa. Kävimme katsomassa Juutuanjoen Alakosken ja seuraavana päivänä Saamelaisten parlamentin sekä Siidan, saamelaismuseon. Molemmat olivat mieleenjääviä nähtävyyksiä, erityisesti Saamelaismuseo on laajimpia ja monipuolisimpia museoita joissa olen käynyt Suomessa.

Inarista kun lähdimme ajamaan Kaamasentietä kohti Partakkoa järven rantatietä pitkin, merkittävin virstanpylväs tällä matkalla oli Sevettijärvi, jossa oli erikoinen kirkko, kiva ulkomuseo ja kaunis järvi, jossa pulahtaa. Ajoimme Kirakkajärven rannalla olevaan lomakylään Sanilaan, jossa yövyimme mökissä ja saunoimme. Seuraavaksi tulikin Näätämön rajanylityspaikka ja olimme Norjassa! Neidenin koski oli ensimmäinen huikea nähtävyys, jonka yläjuoksulla kalastusalueen omistavat norjalaiset kalastivat verkoilla ja alajuoksulla suomalaiset virvelöivät satasen päiväluvilla intohimoisesti sen minkä kerkivät:) Norjalaiset tarjosivat meille palan lohta kun kävimme Juliuksen kanssa tutustumassa kalastusapajiin. Kiitokset vielä heille:)

Ajoimme sitten Kirkkoniemelle, jonne emme kuitenkaan jääneet sen pidemmäksi aikaa, vaan jatkoimme ripeästi kohti Pykeijaa, joka vaikutti kiinnostavalta ja edellisessä majapaikassa paikkaa kehuttiin kovasti. Pykeija oli postikorttimaisen kaunis pikkukylä Jäämeren rannalla jossa turskaa oli kuivumassa sataman pihalla ja kauniita taloja oli vieri vieressä sekä kivan näköinen kirkko. Kalliolta otimme kuvia ja tapasimme kaksi suomalaista turistia. Selvisi että yksi suomalainen vuokraa saunaa myös hiekkarannan vieressä. Kävimme uimassa jääkylmässä Jäämeressä mutta saunan vain vilkaisimme. Emme ehtineet ja raaskineet ruveta vuokraamaan sitä varsinaiseen saunomiseen. Niityllä jostä näkyi kiikarilla komeat maisemat sumuiselle merenlahdelle ja Vesisaareen tapasimme myös suomalaisen pariskunnan. Mies potki kanssamme myös hetken jalkapalloa paikallisella kentällä. Muuten kiinnitti huomiota kylä aavemainen hiljaisuus, paikallisia ihmisiä ei näkynyt juuri yhtään, mitä nyt muutama oli pikkukaupassa sisällä. Oli kuitenkin kesäkausi ja kaunis sää, ei ketään nuorisoa hengailemassa tai urheilemassa kuten Suomessa tms.

Jatkoimme rantatietä Nuorgamiin, jossa tuulilasinpyyhkijät tekivät lakon ironisesti Suomen ja koko EU:n pohjoisimmassa pisteessä. Onneksi seuraavana päivänä paikallisessa autokorjaamossa saatiin nämä toimimaan 🙂 Bongasimme lopulta tämän merkkikivenkin tien vierestä jota ei oltu mitenkään merkittyi viitalla tms. Ellen olisi tiennyt etukäteen kytätä tätä nähtävyyttä ja kysellyt paikalliselta kylän ainoalta vastaantulijalta tästä olisi helposti ajanut ohi. Mieleenjäävä nähtävyys oli Pulmankijärvi, jonka ajoin eteläpäähän asti. Kävin uimassa tien vierestä yhdellä kivisellä rannalla. Virkistävää oli vesi. Järven maisemat olivat erämaisia ja jotenkin sadunomaisia. Metsä järven reunoilla muistutti lähinnä jossain Etelä-Euroopassa olevaa kasvustoa tms. Järven eteläkärjestä lähtee Pulmankijoki, joka virtaa Kaldoaivin erämaan keskellä noin 50 km yhteensä. Joki loppuu Ylä-Pulmankijärveen, jossa on myös Adolfin kammi. Meille tästä kertoi Pulmankijärven eteläpään infokyltillä alueelta tullut suomalaisretkeilijä, joka oli patikoinut kyseisellä kammilla ja alueella pitkän usena kymmenen kilometrin lenkin. Bongasin netistä alueelta myös muuta kiinnostavaa materiaalia, saksalaisen lentokoneen hylyn kappaleita jne.

Me emme kuitenkaan jatkaneet kammille emmekä enempää etelään, vaan takaisin kohti pohjoista ja yövyimme Tenojoen varrella Nuorgamin keskustassa olevan grillikatoksen pihalla. Yövyimme kuitenkin teltassa koska Julius vierasti katoksessa yöpymistä. Sadetta tihutti taas. Seuraavana aamuna kävin uimassa Tenojoessa, ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Utsjokea. Tenontie on kokonaisuutena mahtava maisemareitti, ehkä jopa koko Suomen kaunein. Kauniita pysähdyspaikkoja on useita ja joki menee koko ajan melko lähellä tietä. Utsjoella tutustuimme kirkkoon ja kauniiseen museoalueeseen Mantojärven rannalla. Kävin pulahtamassa Mantojärvessä ja jatkoimme takaisin Tenontielle.

Tenontie on eittämättä Suomen kauneimpia maisemateitä, ellei jopa kaunein. Tenojoki virtaa suurimman osan matkasta lähellä tietä hyvän näköetäisyyden päässä. Karigasniemellä pidimme tauon ja kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa. Kaksi suomalaisturistia jutteli asemalla Norjan kuulumisia. Toinen kertoi Norjan poliisin äärimmäisistä nopeusvalvontasanktioista, mitkä kuulostivat uskomattomilta. Hän kertoi ajaneensa 72 km/h 60 km/h alueella Kaarasjoen alueella aamuyöllä kolmelta, kun vastaan tullut siviilipoliisiauto oli palkinnut tästä suorituksesta 660 euron pikavoitolla, mikä oli pitänyt heti maksaa paikan päällä!

Uskaltauduimme kuitenkin lopulta Norjan puolelle ja kävin uimassa Kaarasjoessa Kaarasjoen kylässä. Sää oli melko viileää edelleen täällä päin pohjoista ja vesi riittävän virkistävää, ettei tehnyt mieli jäädä sinne oleilemaan 😉 Jatkoimme ajoa Porsangerinvuonoa kohti ja löysimme yöpymispaikan vuonon pohjukasta Lemmijoelta. Kävin uimassa luonnollisesti samannimisessä joessa ja vuonossa seuraavana aamuna kun aurinko jo näyttäytyi. Lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Suomalainen matkaaja kalasti yhdessä kohtaa pitkällä ongella silakkaa ja kilohailia. Kävin uimassa uudestaan yhdellä levähdyspaikalla. Mageroyan saarelle johti yli kuusi kilometriä pitkä Nordkapp-tunneli, joka laskeutui ensin pitkään meren pohjaan ennen kuin alkoi nousta ylöspäin. Vettä tihkui pimeässä tunnelissa katosta. Saavuimme lopulta Honningsvägiin, jossa satoi ja tuuli. Onneksemme tapasimme suomalaisen turistioppaan Joel Jaakkolan paikallisessa kebabravintolassa, joka oli niin ystävällinen että tarjosi meille yösijaa asunnossaan. Tämä auttoi todella paljon, suurkiitos vielä tästä! 🙂 Olimme kaksi yötä Honningsvägissä jona aikana kapusimme Nordkappiin. Siellä oli jäätävä sumu ja tuuli mutta kiersimme turistikeskuksen ja otimme peruskuvat aurinkokellon luota. Norjan kuningas Oskar II kunniaksi oli myös patsas pihalla. Tulipahan käytyä Euroopan mantereen pohjoisimmassa pisteessä 🙂 Paitsi että oikeasti tämä olikin ns. norjalainen turistihuijaus. Turistirysä sijaitsi saarella eikä edes ko. Mageroyan saaren pohjoisimmassa kohtaa 😉 Kävimme myös Nordkapp-museossa Honningsvägissä. Kirkeporten oli todella komea luonnonnähtävyys alueella. Kävin uimassa myös yhdessä lammikossa vuoristotien varrella lähellä Nordkappia.

Jatkoimme matkaa seuraavaksi Hammerfestiin, jossa oli kaunis telttapaikka kaupungin ylärinteellä. Sieltä avautui mahtava näköala kauoungin ylle. Yöllä tosin tuuli niin että heräsin moneen kertaan ja yksi teltan tukikeppikin murtui. Seuraavana aamupäivänä bongasimme satamaan rantautuneen maitovalaan. Tämä oli hieno kokemus, kun koko kylä kerääntyi aamulla ihastelemaan sen ruokailua ja pientä temppuiluakin ammattilaisten ohjaamana. Liekö ollut venäläinen sirkuskala vai salainen agentti, ota siitä selvää 🙂 Hammerfest sijaitsee Kvaloyan saarella ja Kvalsundissa komea silta ylittää meren. Tässä vieressä oli myös pieni kauppa, jossa kävimme paluumatkalla. Kävin luonnollisesti uimassa myös vuonossa ja Goahtemuorjohkan joessa, joka tästä kohtaa yhtyi sisämaahan.

Seuraavaksi jatkoimme Altaan, jossa muinaisia kalliopiirroksia ym. esittelevä Alta-museo on käymisen arvoinen paikka. Kåfjordissa bongasimme myös Tirpitz-museon ulkoa päin. Silti saimme pihallakin tästä irti yllättävän paljon ja kävin kuvaamassa vuonon rannalta, jossa pari kalastajaa kalastivat kovassa virtauksessa. Kävin uimassa Alattionvuonossa ja Alattionjoessa. Jatkoimme E6-rantatietä eteenpäin ja seuraava virstanpylväs oli Bufjordin pikkukylä pienen lahden pohjukassa. Tämä lahti muodostaa ns. sivuvuonon Kvaenangenin vuonolle. Tien vieressä oli karavanaareiden pysähtymis / yöpymispaikka ja vesipiste ja pienvenesatama. Huoltoasema ja kauppa oli tosin myös. Päätimme pystyttää illan tullen teltan veneenlaskupaikan viereen. Rannalla oli jokin rakennus, jonka edessä oli sopivasti pieni pöytä ja kaksi tuolia. Siinä söimme aamiaista seuraavana aamuna 10.7. Lopettelimme syömistä kun mökkiläinen tuli siivoamaan rakennusta ja kysyin pihalla olevasta kanootista olisiko sitä voinut lainata. Tämä oli hänen ystävänsä, joten ei valitettavasti onnistunut mutta norjalainen mies huikkasi heti perääni että jos viitsisin auttaa häntä veneen vesille laskemisessa niin hän lainaisi meille kalastusvehkeet ja veneen niin voisimme kokeilla kalastusta. Ei tarvinnut kauan miettiä suunnitelmien muuttamista tällaisen tarjouksen tullessa. Päätimme viettää tämän päivän kalastuksen parissa. Kiskoimme veneen ulos varastorakennuksesta ja nostimme Arnt-Eirikin veneen trailerin päälle. Kiinnitimme trailerin autoni perään ja ajoin vastapäiselle huoltikselle. Trailerin renkaat pumpattiin täyteen ilmaa ja tulimme takaisin rantaan. Veneen lasku rampilta onnistui yllävänkin helposti ja teimme koeajon jolla varmistimme Mercuryn toimivuuden. Arnt-Eirik jäi rantaan kun lähdin Juliuksen kanssa kiertämään lahtea. Meillä oli virveli ja pohjaan laskettava siima, jolla oli tarkoitus saada ne (tosi) isot vonkaleet. Ehdimme vetää vain hetken siimoja, kun Juliuksen laskeman virvelin siimaan tuntui nykäisy. En ollut uskoa todeksi että näin nopeasti olisi tärppi. Tunnustelin ja tunsin että kala oli kiinni. Meillä ei tietysti ollut virveliä mukana, toivoin että kala olisi kunnolla kiinni. En ollut koskaan ennen itsekään kalastanut ulkomailla, joten tämä oli jännä ja hauska kokemus. Tunsin kalan nykivän päässä ja lopulta kauniin ruskea turska tuli pintaan. Sain tämän onneksi hyvin käsillä ylös veneeseen. Juhlahetki! 😀 Tämä oli ehdottomasti retken mieleenpainuvimpia kohokohtia. Kiersimme vielä koko lahden ympäri huolellisesti siltä varalta tulisiko lisää tärppejä mutta ei tullut. Tämä turska oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi. Arnt-Eirik puntaroi turskan aika tarkkaan kilon painoiseksi ja perkasi kalan nopeasti rannalla. Kala viipaloitiin muutamaksi palaksi fileerausveitsellä, ripaus suolaa ja kiehumaan kattilaan. Perunoita ja norjalaista voita palan painikkeeksi. Oli suussa sulavan hyvän makuista;) Illalla lähdimme jatkamaan matkaa, suurkiitokset vielä Arnt-Eirikille, ystävälliselle norjalaiselle tästä mahdollisuudesta 🙂

Jatkoimme eteenpäin. Storlettin kylä oli seuraava pieni etappi ja pysähdyspaikka. Kävimme kaupassa ja katsoimme kylän päällisin puolin. Kävin myös pulahtamassa Raisinvuonossa ja Raisinjoessa. Yykenperän lähestyessä suomalaisrekisterissä olevien autojen määrä lisääntyi selvästi. Yövyimme pikkukylällä jossa oli kiva ulkoilmamuseo ja pieni kirkko. Museo oli tosin kiinni mutta onneksi ikkunoista näki hyvin tärkeimmät. Lars Levi Laestadiuksen kaunis muistomerkki oli kirkon pihalla. Söimme aamupalaa kirkkaassa aurinkoisessa säässä seuraavana aamuna ja kävin pulahtamassa Yykeänvuonossa samalla kertaa. Jatkoimme retkeä etelään päin. Bardufoss oli kiva etappi ja kävin uimassa kylmissä joissa matkalla Narvikiin. Narvik oli hieno kohde. Kävimme tutustumassa valtavaan sotamuseoon, joka kertoi toisen maailmansodan miehityksestä tarkasti. Kiipesimme illalla myös kukkulalle, josta oli kivat näköalat joka suuntaan. Yövyimme teltassa pienvenesataman kupeessa jossa oli myös kiva uimaranta ja näkymä sillalle. Kävin uimassa seuraavana aamuna ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Ruotsia. Ruotsissa kohokohta oli ehdottomasti Tornionjärvi ja Kainuunjoki (Kalix-joki) Julius kävi myös pulahtamassa kanssani Tornionjärvessä. Järvi on pitkä ja siellä kävi melkoinen tuuli vaikkei muuten tuulista tuntunut olevankaan. Kävin kaksi kertaa uimassa tässä jäätävän virkistävässä järvessä ja Juliuskin hienosti uskaltautui pulahtamaan!

Kiirunan kaupunki oli erikoinen vanha rautamalmin kaivoskaupunki, jota ollaan siirtämässä maan vajoamisen vuoksi. Näimme Narvikin ja Kiirunan välisen rautatien, joka on merkittävä osa maiden välistä taloushistoriaa. Kiirunan rakennusten, mm. kirkon siirtäminen tuntuu aika uskomattomalta suunnitelmalta, miten sellainen onnistuttaisiin tekemään. Kiirunasta oli näköala kiikareilla myös Ruotsin korkeimmalle tunturille Kebnekaiselle. Kävimme kebab-pizzeriassa ja jatkoimme matkaa kohti kotimaata. Seuraavaksi ajoimme Tornioon, jossa vanha melontakaverini Salosta Mika Lähdekorpi asuu ja saimme yöpyä hänen luonaan. Kiitokset vielä tästäkin 🙂 Kävimme uimassa seuraavana päivänä Tornionjoessa kaupungin viihtyisällä uimarannalla.

Retken tilastoja uintipaikoistani

Norjan vuonot

1. Varanginvuono (2019) Julius ui myös

2. Porsanginvuono (2019)

3. Alattionvuono (2019)

4. Naavuono (2019)

5. Raisinvuono (2019)

6. Kaivuono (2019)

7. Yykeänvuono (2019)

8. Isovuono (2019)

9. Paatsivuono (2019)

10. Ofotvuono (2019)