Ruotsin suuret järvet ja Öölanti 23.8.-1.9.2019

Tein Dianan ja Nicolaksen kanssa retken Keski-Ruotsiin suurten järvien alueille jonka jälkeen Öölantiin. Menimme laivalla Tukholmaan, josta jatkoimme suoraan kohti Västeråsia.  Alkumatkasta törmäsimme myös Anundshögaan, joka paljastui Ruotsin merkittävimmäksi muinaismuistokohteeksi. Alueella oli vaikuttavan korkea muinainen hautakumpu ja lukuisia muotoon aseteltuja kiviä. Ensimmäinen näkemämme kirkko oli Ängstadin kirkko, joka oli hieman sivussa päätieltä. Badelundan kirkko on todella kaunis ja idyllinen pieni kirkko kulttuurihistoriallisen tien etappikohde Anundshögin kohteen jatkumona.

Västeråsin tuomiokirkko on komea ja Ruotsin neljänneksi suurin Uppsalan, Tukholman ja Skaran tuomiokirkkojen jälkeen.Västeråsissa on komea hiekkaranta Mälaren- järven rannalla, jossa kävimme uimassa ja pelaamassa jalkapalloa. Maahanmuuttajia oli rannalla ja tässä kaupungissa muutenkin huomattavan paljon.  Västeråsin kaupungintalo on myös komea moderni nähtävyys.

Seuraavaksi jatkoimme Örebrota kohti ja etsimme uimarantaa Hjälmaren-järven rannalta kuitenkaan tässä onnistumatta. Örebro ei ole järven rannalla niin lähellä että sieltä olisi päässyt uimaan. Toki jokeen pääsi pulahtamaan ja pieneen lammikkoon johon ei kuitenkaan viitsinyt kastautua vihreän levän takia. Örebron linna oli komea ja kaupungin puutarha oli erittäin kaunis nähtävyys.  Vieressä oli myös ulkoilmamuseo. Hauska sattuma oli kun Örebron kirkossa bongasin opiskeluaikaisen kaverin Patrik Nordinin 🙂   Otimme muutamia yhteiskuvia ja pohdimme Ruotsin historiaa ja nähtävyyksiä. Ruotsin kirkoissa on todella hyvin huomioitu lapset omilla leikkinurkkauksilla, joita Diana ja Nicolas hyödynsivät tehokkaasti mm. pukeutumalla piispoiksi 😀   Löysimme yöpaikan ystävällisen hotellirespan avustuksella joen vierestä luonnonsuojelualueelta.

Laxån kunnan alueella oleva Bora-järvi on myös hieno kohde. Ramundebodan luostarin rauniot on käymisen arvoinen kohde ja aiheesta enemmän kiinnostuneille tämä kulttuurihistoriallinen polku jatkuu pitkään eteenpäinkin. Jatkoimme kohti Ruotsin suurinta ja Euroopan kolmanneksi suurinta järveä Vänerniä. Lyrestad on kaunis etappi ja myös viihtyisä valkoinen kirkko kylällä oli kiva. Götan kanavareitti menee tästä läpi ja sattumalta yhteysalus pysähtyi juuri kylän keskustassa. Siksi museokin oli auki jossa pyörähdimme katsomassa sisällä. Seuraavaksi ajoimme korkeaa siltaa tihkusateessa Vänern-järvelle Torsön saareen. Sundsörnin ravintolassa saimme hyvän vinkin Hatterivikin uimarannasta, joka oli idyllinen ja rauhallinen viihtyisä pieni ranta saaren länsirannalla. Sieltä avautui horisonttinäkymä järvelle, jossa ei näkynyt yhtään maata. Hattarevikin rannalta Stockenäsin niemen kärkeen on suoraa linjaa hieman yli 60 km matka avointa järvenselkää ja Vänersborgiin järven eteläisimpään kolkkaan mutkan kautta lähes 100 km. Diana ja Nicolas tekivät järvenpohjatutkimusta ja löysivät hienon kirjavia ja kiiltäviä sedimenttikerrostumia rannalta. Kävimme Dianan kanssa uimassa pienellä kiviluodolla josta Nicolas onnistui ottamaan hyvin onnistuneen kuvankin. Jatkoimme Torsön rannalle järven saaren pohjoispuolelle, joka oli myös kiva ranta mutta ei niin viihtyisä kuin Hattarevik. Vieressä oli myös pieni luontopolku. Kävimme tutustumassa kauniissa Torsön kirkossa ja Fågelön kappelissa, jossa pääsimme tutustumaan myös kirkon torniin kirkonkelloja katsomaan.

Seuraavaksi ajoimme Jönköpingiin, jossa lopulta löysimme pimeän jo tultua telttapaikan järven rannalta. Uimaranta oli aivan vieressä ja aamulla sauvakävelyllä ollut pariskunta tervehti ystävällisesti ”God Morgon” ja pysähtyivät juttelemaan. Valmistimme perinteisesti trangialla aamupalan ja kävimme uimassa. Lopulta synkät pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja meille tuli kiire pakata kamat ja itsemme autoon kun ukkonen alkoi jylistä ja valaisi Ruotsin toiseksi suurimman järven Vätternin ylle kaartuvan taivaan salamoillaan. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Myöhemmin pääsimme jatkamaan Husqvarna-museoon joka on käymisen arvoinen hieno monipuolinen museokohde. Museo on perustettu  vuonna1689 eli täytti 330 vuotta tänä  vuonna. Museonhoitaja tosin kertoi että museon vanhin ase on vuodelta 1620 joten 2020 on taas 400-vuotisjuhlat vanhimman aseen kunniaksi 🙂   Museossa on kaikkea aseista moottorisahoihin ja kiukaista kamiinoihin mitä konsernin historian aikana on keksitty ja ehditty valmistaa sarjatuotantoon. Tulitikkumuseo oli myös erittäin mielenkiintoinen ja suositeltava kohde. 

Jatkoimme seuraavaksi kohti Ruotsin toiseksi suurimmalle saarelle Öölantiin vuonna 1972 valmistunutta Kalmarin siltaa pitkin. Öölanti on Gotlannin tapaan tasainen saari, aika paljon paljon maaseutumaista vehreää niittyä. Yövyimme Möllstorpin leirintäalueella ensimmäisen yön, koska ilta oli jo ehtinyt vaihtua yöhön saapuessamme saarelle. Seuraavana päivänä jatkoimme kohti saaren eteläkärkeä. Saari on lähes 140 km pohjois-etelä suunnassa ja leveimmillään vain 15 km länsi-itä suunnassa. Öölannin eteläkärki on todella vaikuttavan kaunis UNESCO:n suojelema maailmanperintökohde, Pitkä Erik, suomalaisittain Erkki on kaunis valkoinen majakka alueen kruununa. Esihistoriallinen kivitorni löytyy myös alueelta sekä vanhoja muita pienempiä jäänteitä tien vierestä kun kävelee peltoja tarkemmin lävitse. Söimme eväät majakan juurella tuulisessa mutta aurinkoisessa säässä. Sitten tutkimme majakan ja luontokeskuksen sekä kiersimme alueen ympäri. Jatkoimme pohjoiseen ja tutstuimme seuraavaksi tutustumaan Eketorpin muinaisiin linnanraunioihin ajalta 400-700 ekr. Stora Alvaret, eli laaja alvaritasankoalue on Öölannin merkittävin luonnonnähtävyys, joka levittäytyy juuri Eketorpin alueellekin. Ajoin sitten kohti pohjoista Bödagårdenin hienolle uimarannalle, jossa olimme yötä leirintäalueella. Seuraavana päivänä kävimme uimassa ja lapset löysivät meduusoja rantavedestä, mikä olikin kuulemma reissun kohokohta:)   Ajoimme pohjoispäähän tutkimaan Pitkän Janin majakan, josta oli myös komeat näköalat.  Ajoimme etelää rantatietä, jossa eteen tuli vastaan vanha kaivosalue, jänniä härkiä pienellä hiekkatiellä ja Byrumin raukit. Alue oli noin 500 metriä pitkä rantakaistale, jossa oli hauskoa tötterönmuotoisia raukkeja, Nämä oli melko helppo kiivetä kaikki päälle katsomaan, toki sen jälkeen huomasi kuntoilleensa kohtalaisesti 🙂  

Illalla ehti tulla pimeä kun tulimme Borgholmenin vanhaa linnaa ja Sollidenin kuninkaallista linnaa katsomaan. Dianan kanssa tutkimme paikkoja taskulampun valossa, mutta riittävän hyvin saatiin silti selvää mitä missäkin suunnilleen oli ja arvattiin loput 🙂

 

 

Diana ja Nicolas Jönköpingin Husqvarna-museossa ko. museon vanhimman aseen äärellä.
Husqvarna-museossa oli myös saunatarpeita ja kiuaskin 😉
Kamiinoita
Nicolas ja Husqvarna-moottoripyörä
Nicolas ja Diana moottorikelkkailemassa
Nicolas ja Diana Öölannin eteläkärjessä Långe Erikin eli suomeksi pitkän Erkin tornissa. Taustalla näkyy Öölannin eteläisin majakkakylä
Diana ja Nicolas Pitkän Erkin eteläpuolella. Taustalla Itämeri
Ikivanha rakennelma Öölannin eteläpäässä. Taustalla näkyy majakka. Piti kävellä tieltä niityn ja pienen metsän läpi tänne päästäkseen
Diana ja Nicolas Bödagårdenin upealla hiekkarannalla Itä-Öölannissa.
Öölannin pohjoisrannikon kivistä reunakivetystä
Nicolas ja Diana Öölannin pohjoiskärjen majakan Långe Janin eli suomeksi Pitkän Janin luona
Pitkän Janin ovella valmiina uuteen majakkaseikkailuun
Kiipeilyä riitti
Näkymä Öölannin Pitkän Janin huipulta
Kävelysilta majakalle
Näkymä itään Pitkän Janin huipulta. Edessä oleva särkkä erottaa kapeikon josta pääsee Öölannin pohjoispäässä olevalle merenlahdelle.
Diana ja Nicolas Pitkän Janin tornissa. Näkymä länteen.
Näkymä itään
Perhepotretti
Byrumin raukit olivat turistiystävällinen kohde Öölannin länsirannikolla. Raukit olivat juuri sopivan korkeita että jokaisen päälle pystyi kapuamaan melko helposti koko 500 metrin matkalla 🙂 Gotlannissa sama ei onnistunut lähellekään.
Diana Byrumin rantakivellä ja Nicolas raukin päällä
Byrumin raukit
Länsi-Öölannin kaivosteollisuuden jäänteitä
Tällaisia puhveleita rapisteli pusikossa.
Kaivosteollisuuden havainnekuva
Museotuulimylly kaivosalueella
Kalmarin kirkko
Kalmarin kirkko sisältä
Kalmarin linna 1.9.2019
Kalmarin linna on Ruotsin ja koko Pohjolan merkittävimpiä historiallisia kohteita ja parhaiten säilyneitä linnoja.
Kalmarin linnan sisäpiha
Näkymä laivan kannelta Suomenlinnaan
Suomenlinna ja museosukellusvene Vesikko etualalla
Diana ja Nicolas vilkuttamassa laivan kannella
Suomenlinnan Susisaari Kustaanmiekansalmesta kuvattuna
Ängstadin kirkko
Pirunpelto Anundshögin alueella. Alue on Ruotsin merkittävin muinaismuistonähtävyys.
Esitekyltti
Nicolas Anundshögin korkean kummun laella.
Näkymä kummun laelta monumenteille
Perhepotretti Anundshögissä
Nicolas ja Diana Anundshögin kummulla tekemässä muinaisarkeologisia tutkimuksia 😉
Diana tutkimassa korkeinta muistomerkkiä niityllä
Badelundan kirkko on idyllinen kohde
Badelundan kirkko

 

Badelundan kirkko sisältä
Diana ja Nicolas Badelundan kirkossa
Västeråsin kirkko sisältä
Diana ja Nicolas Västeråsin kirkossa
Johannes Rudbeckiuksen museo ja näyttely Västeråsin kirkossa. Rudbeckiuksesta tuli Västeråsin piispa vuonna 1619 eli tämä oli hänen piispankautensa 400-vuotisjuhlanäyttely.
Ruotsin piispan Johannes Rudbeckiuksen piispansauvat
Diana ja Nicolas Ruotsin kuningas (1560-1569) Eerik XIV hautapaasilla Västeråsin kirkossa
Västeråsin kirkko on Ruotsin neljänneksi suurin Uppsalan, Tukholman tuomiokirkon ja Skaran kirkon jälkeen.
Västeråsin kaupungintalo
Diana Örebron linnan edustalla
Nokkosperhonen kukkaa pölyttämässä
Engelbrekt Engelbrektinpojan patsas Örebron Suurtorilla. Hän eli 1390-1436 ja kapinoi Kalmarin unionia ja Eerik Pommerilaista vastaan tuolloin.
Nicolas ja Diana Örebron suurtorilla. Taustalla pinkki panssarivaunu ulkonäyttelyn keskiössä, joka kertoi rautaesiripun murtumisen 30-vuotisjuhlavuodesta Euroopassa, erityisesti Saksassa.
Örebron kirkko sisältä
Uudet papit Örebron kirkon saarnastuolissa.
Uudet Örebron kirkon Piispat 🙂
Örebron puutarha oli kaunis.
Örebron museoalue puutarhan vieressä.
Diana ja Nicolas Kaarle XIV Juhanan korkeahkon patsaan juurella Örebron linna edustalla.
Osuimme paikalle patsaan pystyttämisen 100-vuotisjuhlavuonna
Diana ja Nicolas Örebron linnan luona.
Ramundeboda on vanha pyhiinvaellusreitti. Ulkomuseo ja kahvila
Ramundebodan infokyltti muinaismuistoalueella
Diana ja Nicolas Ramundebodan luostarin raunioilla
Aamupalalla Ramundebodassa Bora-järven rannalla
Lyrestadin kirkko ulkoa
Lyrestadin kirkko sisältä
Lyrestadin museo oli kiva
Silta johdatti turistit Torsön saarelle Ruotsin suurimmalle ja Euroopan kolmanneksi suurimmalle järvelle Vänernille
Torsön kirkko
Diana ja Nicolas Torsön saaren kirkossa
Torsön kirkko oli idyllinen ka kaunis pieni saaristolaiskirkko, jossa purjevene katossa perinteiseen tapaan.
Perhepotretti Vänernin suurimman saaren Torsön Hattarevikin uimarannalla. Taustalla Ruotsin suurin järvi Vänern, jonka horisontissa ei näkynyt maata kiikarillakaan.
Diana ja Henri Torsön saaren idyllisellä Hattarevikin uimarannan rantakivellä
Rantaleikit Hattarevikissä.
Fågelön kappeli sisältä
Spesiaalina omatoimimatkailuna saimme tutustua myös Fågelön kappelin torniin ja kirkonkelloihin 🙂
Fågelön kappeli sisältä
Sandvikissa oli Torsön toinen, suurempi hiekkaranta jossa kävin myös uimassa. Hattarevik oli kuitenkin pienempi lahdenpoukamassa sijaitseva minusta viihtyisämpi alue.
Torsön Sandvikin uimaranta
Kävin pyörähtämässä Sandvikissa myös pienellä luontopolulla.
Skaran tuomiokirkko on Ruotsin kolmanneksi suurin. Diana suihkuähteellä kirkkoa vastapäätä.
Skaran kirkko on myös mahtipontisen näköinen ulkokuoriltaan (ja kuosiltaan;)
Perhepotretti Öölannin Bödagårdenin rannalla

 

Skaraborgin muinaisen pyhiinvaellusreitin yksi etappi. Luostarialueen rauniot ja kirkko
Aamu Vätternin rannalla. Iloinen sauvakävelyllä ollut vanhempi pariskunta käveli ohi, kun raotin aamulla telttakangasta ja tervehtivät reippaasti ”Hej då”. Jäivät vielä myöhemmin juttelemaankin kun tulivat takaisin.
Perhepotretti Ruotsin toiseksi suurimman järven Vätternin uimarannalla.
Tulitikkumuseo Jönköpingissä
Diana ja raskaamman kaliiberin tulitikku
Husqvarna vietti myös nyt 330-vuotisjuhliaan 🙂
Mainoskyltti ulkomuseon edustalla.
Öölannin eteläkärki merelle päin
Öölanni eteläisin kylä pohjoiseen päin kuvattuna
Bödagårdenin rannalta löytynyt meduusa oli Dianan mielestä yksi retken kohokohdista. Vähän kuin kirsikka kakun päällä 🙂
Eketorpin linna rautakaudelta noin 400-700 ekr.
Eketorpin infokyltti
Diana ja Nicolas Eketorpin linnan ”huipulla” ihastelemassa Öölannin alvarimaisemia.
Eketorpin linnan piha
Diana ja Nicolas linnan pihalla
Eketorpin ”verstaaseen” tutustumassa
 
What do you want to do ?
New mailCopy
 
What do you want to do ?
New mailCopy
 
What do you want to do ?
New mailCopy
 
What do you want to do ?
New mailCopy
 
What do you want to do ?
New mailCopy
 
What do you want to do ?
New mailCopy
 
What do you want to do ?
New mailCopy

Julkaissut Henri Korhonen

Henrin Urheilublogi. Erityisesti urheiluun ja retkeilyyn liittyvät asiat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: