Tein Dianan ja Nicolaksen kanssa retken Keski-Ruotsiin suurten järvien alueille jonka jälkeen Öölantiin. Menimme laivalla Tukholmaan, josta jatkoimme suoraan kohti Västeråsia. Alkumatkasta törmäsimme myös Anundshögaan, joka paljastui Ruotsin merkittävimmäksi muinaismuistokohteeksi. Alueella oli vaikuttavan korkea muinainen hautakumpu ja lukuisia muotoon aseteltuja kiviä. Ensimmäinen näkemämme kirkko oli Ängstadin kirkko, joka oli hieman sivussa päätieltä. Badelundan kirkko on todella kaunis ja idyllinen pieni kirkko kulttuurihistoriallisen tien etappikohde Anundshögin kohteen jatkumona.
Västeråsin tuomiokirkko on komea ja Ruotsin neljänneksi suurin Uppsalan, Tukholman ja Skaran tuomiokirkkojen jälkeen.Västeråsissa on komea hiekkaranta Mälaren- järven rannalla, jossa kävimme uimassa ja pelaamassa jalkapalloa. Maahanmuuttajia oli rannalla ja tässä kaupungissa muutenkin huomattavan paljon. Västeråsin kaupungintalo on myös komea moderni nähtävyys.
Seuraavaksi jatkoimme Örebrota kohti ja etsimme uimarantaa Hjälmaren-järven rannalta kuitenkaan tässä onnistumatta. Örebro ei ole järven rannalla niin lähellä että sieltä olisi päässyt uimaan. Toki jokeen pääsi pulahtamaan ja pieneen lammikkoon johon ei kuitenkaan viitsinyt kastautua vihreän levän takia. Örebron linna oli komea ja kaupungin puutarha oli erittäin kaunis nähtävyys. Vieressä oli myös ulkoilmamuseo. Hauska sattuma oli kun Örebron kirkossa bongasin opiskeluaikaisen kaverin Patrik Nordinin 🙂 Otimme muutamia yhteiskuvia ja pohdimme Ruotsin historiaa ja nähtävyyksiä. Ruotsin kirkoissa on todella hyvin huomioitu lapset omilla leikkinurkkauksilla, joita Diana ja Nicolas hyödynsivät tehokkaasti mm. pukeutumalla piispoiksi 😀 Löysimme yöpaikan ystävällisen hotellirespan avustuksella joen vierestä luonnonsuojelualueelta.
Laxån kunnan alueella oleva Bora-järvi on myös hieno kohde. Ramundebodan luostarin rauniot on käymisen arvoinen kohde ja aiheesta enemmän kiinnostuneille tämä kulttuurihistoriallinen polku jatkuu pitkään eteenpäinkin. Jatkoimme kohti Ruotsin suurinta ja Euroopan kolmanneksi suurinta järveä Vänerniä. Lyrestad on kaunis etappi ja myös viihtyisä valkoinen kirkko kylällä oli kiva. Götan kanavareitti menee tästä läpi ja sattumalta yhteysalus pysähtyi juuri kylän keskustassa. Siksi museokin oli auki jossa pyörähdimme katsomassa sisällä. Seuraavaksi ajoimme korkeaa siltaa tihkusateessa Vänern-järvelle Torsön saareen. Sundsörnin ravintolassa saimme hyvän vinkin Hatterivikin uimarannasta, joka oli idyllinen ja rauhallinen viihtyisä pieni ranta saaren länsirannalla. Sieltä avautui horisonttinäkymä järvelle, jossa ei näkynyt yhtään maata. Hattarevikin rannalta Stockenäsin niemen kärkeen on suoraa linjaa hieman yli 60 km matka avointa järvenselkää ja Vänersborgiin järven eteläisimpään kolkkaan mutkan kautta lähes 100 km. Diana ja Nicolas tekivät järvenpohjatutkimusta ja löysivät hienon kirjavia ja kiiltäviä sedimenttikerrostumia rannalta. Kävimme Dianan kanssa uimassa pienellä kiviluodolla josta Nicolas onnistui ottamaan hyvin onnistuneen kuvankin. Jatkoimme Torsön rannalle järven saaren pohjoispuolelle, joka oli myös kiva ranta mutta ei niin viihtyisä kuin Hattarevik. Vieressä oli myös pieni luontopolku. Kävimme tutustumassa kauniissa Torsön kirkossa ja Fågelön kappelissa, jossa pääsimme tutustumaan myös kirkon torniin kirkonkelloja katsomaan.
Seuraavaksi ajoimme Jönköpingiin, jossa lopulta löysimme pimeän jo tultua telttapaikan järven rannalta. Uimaranta oli aivan vieressä ja aamulla sauvakävelyllä ollut pariskunta tervehti ystävällisesti ”God Morgon” ja pysähtyivät juttelemaan. Valmistimme perinteisesti trangialla aamupalan ja kävimme uimassa. Lopulta synkät pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja meille tuli kiire pakata kamat ja itsemme autoon kun ukkonen alkoi jylistä ja valaisi Ruotsin toiseksi suurimman järven Vätternin ylle kaartuvan taivaan salamoillaan. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Myöhemmin pääsimme jatkamaan Husqvarna-museoon joka on käymisen arvoinen hieno monipuolinen museokohde. Museo on perustettu vuonna1689 eli täytti 330 vuotta tänä vuonna. Museonhoitaja tosin kertoi että museon vanhin ase on vuodelta 1620 joten 2020 on taas 400-vuotisjuhlat vanhimman aseen kunniaksi 🙂 Museossa on kaikkea aseista moottorisahoihin ja kiukaista kamiinoihin mitä konsernin historian aikana on keksitty ja ehditty valmistaa sarjatuotantoon. Tulitikkumuseo oli myös erittäin mielenkiintoinen ja suositeltava kohde.
Jatkoimme seuraavaksi kohti Ruotsin toiseksi suurimmalle saarelle Öölantiin vuonna 1972 valmistunutta Kalmarin siltaa pitkin. Öölanti on Gotlannin tapaan tasainen saari, aika paljon paljon maaseutumaista vehreää niittyä. Yövyimme Möllstorpin leirintäalueella ensimmäisen yön, koska ilta oli jo ehtinyt vaihtua yöhön saapuessamme saarelle. Seuraavana päivänä jatkoimme kohti saaren eteläkärkeä. Saari on lähes 140 km pohjois-etelä suunnassa ja leveimmillään vain 15 km länsi-itä suunnassa. Öölannin eteläkärki on todella vaikuttavan kaunis UNESCO:n suojelema maailmanperintökohde, Pitkä Erik, suomalaisittain Erkki on kaunis valkoinen majakka alueen kruununa. Esihistoriallinen kivitorni löytyy myös alueelta sekä vanhoja muita pienempiä jäänteitä tien vierestä kun kävelee peltoja tarkemmin lävitse. Söimme eväät majakan juurella tuulisessa mutta aurinkoisessa säässä. Sitten tutkimme majakan ja luontokeskuksen sekä kiersimme alueen ympäri. Jatkoimme pohjoiseen ja tutstuimme seuraavaksi tutustumaan Eketorpin muinaisiin linnanraunioihin ajalta 400-700 ekr. Stora Alvaret, eli laaja alvaritasankoalue on Öölannin merkittävin luonnonnähtävyys, joka levittäytyy juuri Eketorpin alueellekin. Ajoin sitten kohti pohjoista Bödagårdenin hienolle uimarannalle, jossa olimme yötä leirintäalueella. Seuraavana päivänä kävimme uimassa ja lapset löysivät meduusoja rantavedestä, mikä olikin kuulemma reissun kohokohta:) Ajoimme pohjoispäähän tutkimaan Pitkän Janin majakan, josta oli myös komeat näköalat. Ajoimme etelää rantatietä, jossa eteen tuli vastaan vanha kaivosalue, jänniä härkiä pienellä hiekkatiellä ja Byrumin raukit. Alue oli noin 500 metriä pitkä rantakaistale, jossa oli hauskoa tötterönmuotoisia raukkeja, Nämä oli melko helppo kiivetä kaikki päälle katsomaan, toki sen jälkeen huomasi kuntoilleensa kohtalaisesti 🙂
Illalla ehti tulla pimeä kun tulimme Borgholmenin vanhaa linnaa ja Sollidenin kuninkaallista linnaa katsomaan. Dianan kanssa tutkimme paikkoja taskulampun valossa, mutta riittävän hyvin saatiin silti selvää mitä missäkin suunnilleen oli ja arvattiin loput 🙂
Henrin Urheilublogi II 