Meloimme Marko Kinnusen kanssa Oulujärvellä kesäisenä viikonloppuna. Lähdimme Vuolijoen venesatamasta liikkeelle illalla ja näimme kauniin auringonlaskun Käkisaaren eteläpuolella. Meloimme Manamansaloon Kuivaniemeen yöksi, jossa hämärän jo laskeuduttua löytyi täydellisen idyllinen hiekkaranta teltalle. Seuraavana päivänä jatkoimme melontaa ja kiersimme Manamansalon itäpuolelta. Ärjänselkä Mananamsalon eteläpuolella oli tyyni mutta Niskanselällä tuuli nousi 9 m/ s, mikä nostatti melkoisen aallokon muutenkin matalahkolla järvellä. Oulujärven selät ovat laajimmat yhtenäiset vesialueet koko Suomen sisävesistöissä ja sen tulimme huomaamaan liiankin hyvin.
Kävimme tutustumassa Vuolijoen Riihipihan komeaan paikalliseen maaseudun perinneulkomuseoon. Tutustuimme myös Otanmäen lintuvesialtaaseen ja lintutorniin. Tämä on lintubongareille yksi merkittävä kohde. Kovin monia lintuja tosin emme tunnistaneet itse. Kävimme myös tutustumassa Önkkörin kanavaan, jossa on viimeksi ollut venäläisten rakentama kanava 1700-luvulla. Vähitellen kanava on kasvanut umpeen ja Käkisaari on näin menettänyt saareutensa. Nyt kuitenkin ELY-hankkeen kehittämistuen turvin 2017-2020 kanava on rakennettu uudestaan auki ja tästä menee kaunis vesireitti. Paikalle on rakennettu myös pieniä laitureita ja näkötorni. Kävin myös uimassa tässä kanavassa sillan kohdalla. Tässä oli iso pyyparvi, joka lenteli sillan lähistöllä.
Manamansalossa kävimme bongaamassa Kassu Halosen komean näköismonumentin taidetalon pihalla. Paluumatkalla ajoimme Paltamon kautta ja tutuksi tuli Eino Leinon patsas sekä Näälmannin polku, Joenniemi ja Snellmanin tervahovikin. Kajaanissa tutkimme linnan rauniot, Urho Kekkosen muistomonumentin, raatihuoneen ja Elias Lönnrotin patsaan linnan raunioiden lähistöllä.
Kävimme yhteysveneellä tutustumassa myös Ärjänsaareen päiväretkellä. Saaren kierto on aika tarkkaan 10 km ja näimme komeita harjuja, yhden haaksirikkoutuneen laivan hylyn saaren länsipäässä lähellä autiotupaa. Autiotupa oli välttävässä kunnossa eli ei hirveän houkutteleva mutta ei mahdotonkaan kuitenkaan yöpyä. Saaren itäpäässä oli varausmökkejä, joissa yhdessä paikallisen oppaan tarinan mukaan Kekkonenkin on käynyt jossain vaiheessa vierailemassa ja saunomassa jne. Kävimme uimassa sekä saaren länsi, että itäkärjessä ja mustikkaa löytyi myös paljon saaresta. Paluumatkalla pysähdyimme Iisalmessa bongaamassa paikallisen museoalueen, jossa oli komea muistomerkki Ruhtinas Dolgorukin kuolemasta Koljonvirran taistelussa vuonna 1808.
Henrin Urheilublogi II 