Meloin Raaseporin alueella olevan Gennarinkylänlahden, jonka jälkeenpäin luinkin Wikipediasta olevan järvi eikä lahti 😉 Tämä lahti on vuonna 1957 eristetty merestä Stagsundin padolla käytännössä makean veden altaaksi. Petri Kangassalo oli mukana apunani siirtämässä auton lähtöpaikalta Stagsundin padolle. Kävimme ennen lähtöä tutustumassa Tenholan kirkkoon ja kirkonkylään. Melontamatkaa tuli noin 20 km.
Sää oli tyyni ja kaunis muuten, mutta lopussa hämärä alkoi jo painaa ja onneksi padolla oli kirkas lyhtypylväs joka näkyi kauas lahdelle opastaen varmasti oikeaan suuntaan.
Kävimme Jari Oinaksen kanssa päiväretkellä Seurasaaressa pitkästä aikaa ja paluumatkalla poikkesin poikien kanssa entisessä kesätyöpaikassani UKK-museossa näin Kekkosen 120-vuotissyntymäpäivän juhlavuonna 😉 Muuten paikka oli siisti mutta ihmetytti miksi joitakin tavaroita kuten Richard Nixonin vuonna 1970 lahjoittama kello oli siirretty pois tuntemattomaan paikkaan Kekkosen työhuoneesta.
Julius ja Nicolas Kekkosen työhuoneessa. Taustalla Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hrustshevin Kekkoselle vuonna 1960 lahjoittama vaasi.Julius ja Nicolas Tamminiemen salissa.
Viimeksi olin melontaretkellä Inkoon Sadelnissa eli suomeksi sanottuna Satulassa pääsiäisenä aprillipäivänä 2019. Silloin lahdenpoukamissa oli vielä jäitäkin ja tuuli kohtalainen. Nyt oli tyyntä, hieman utuinen ja pilvinen mutta lähes tyyni syysviikonloppu. Lähdimme Petrin kanssa isolla kaksikolla Inkoon keskustan venesatamasta ja ensiksi kävimme Stora Fagerön saaressa tekemässä hieman polttopuita mukaan Satulaan. Sitten meloimme lähes suorinta reittiä Satulaan, jossa oli myös kolme lintumetsästäjää paikalla alleja pyydystämässä. Lämmitimme tuvan ja akkulampulleni löytyi hyötykäyttöä muuten pimeässä tuvassa. Toki kynttilätkin olivat avuksi. Seuraavana aamuna oli lähes täysin tyyni jolloin suuntasimme Hevoselle eli ruotsiksi Hästenille. (Olen ihmetellyt kuka on keksinyt saarten nimet väärinpäin, koska suurempi saari pitäisi olla Hevonen ja pienempi Satula eikä päinvastoin). Hevonen on länsipuolelta korkean rantakallion omaava pienehkö saari, jonka itäpuolella on laakeampaa. Saari sijaitsee kohdassa, jossa pohjoispäässä aallot tekevät pienelläkin tuulella herkästi murtuvaa ristiaallokkoa rantamatalikkoon. Siksi rantautuminen ja rannasta lähtö on erityisen haastavaa, nyt se onneksi onnistui todella hyvin.
Hevosen autiotupa on sisältä muuten ok, mutta sieltä oli purettu kamiina ja sisällä oli tunkkainen haju, mikä kieli kosteusongelmista. Ulkona oli huussi. Päiväretkeilyyn kiva kohde kun on ihan tyyni keli, mutta muuten paikkaa ei voi suositella. Paluumatkalla pidimme tauon Härjänsaaressa. Sieltä on komeat näköalat ulkosaaristoon. Kallbådan 100 vuotta ja Rönnskärin tänä vuonna 220 vuotta täyttävät majakat siintivät horisontissa komean näköisinä. Erityisesti Kallbåda on vaikuttava, koska iso punainen rakennus on ylhäisessä yksinäisyydessään hyvin erottuva merkki ulkosaaristossa. Matkaa melonnasta tuli noin 40 km.
Stora Fagerö taustallaVenäjän vallan aikana rakennettu tähystystorni pienen kallioluodon päällä Satulan lähistöllä. On ollut aika jäätävä homma kirjaimellisesti.Satulan pohjoispään kalliollaSunnuntaiaamuna metsästäjien seurassa vähän ennen lähtöä.Hevosen (Hästenin) saari pohjoispuolelta kuvattunaHevosen autiotupa. Petri loiston tornissa.Autiotupa oli sisältä muuten siisti mutta tunkkaisen hajuinen.Oveen oi piirretty pääskynen. Kamiina oli tosin purettu.Henri ja Petri Hevosen (Hästenin) loiston tornissa. Hästenistä on linnuntietä Porkkalan Kallbådan majakalle 11,5 km, Sommarnin saarelle 8,5 km, Mäkiluotoon 13,5 km ja Rönnskärin majakalle 16 km.Näkymä loiston tornista pohjoispäähän.Paluumatkalla evästauko Härjänsaaressa.
Kävimme Aksun kanssa kesällä 2000 yhteysaluksella Nauvon Pärnäisistä Kökariin, jossa pyöräilimme saaren ja näimme mm. fransiskaaniluostarin ja mahtavia merimaisemia. Linkissä tallenne.
Kirkkonummen Myllynpää oli hieno erämainen metsälampi, jonka rannalla näkyi tosin yksi mökki. Uin myös Kirkkonummen Kakarlammen samalla reissulla.
Kirkkonummen Myllynpää on syrjässä, mutta pienen kävelymatkan jälkeen kuitenkin hyvin saavutettavissa kiva metsälampi, johon pääsee uimaan ilman pahempaa liejuuntumistakin.
Kävimme Juliuksen ja Dianan kanssa tutustumassa kansalliskirjailija ja runoilija Johan Ludvig Runebergin museoon, jossa hän eli 1852-1877. Runeberg oli syntynyt vuonna 1804 ja muistan kun Helsingissä muistettiin vuonna 2004 hänen syntymänsä 200-vuotisjuhlaa. Tuolloin 5.2.2004 Runebergin kunniaksi paljastettiin muistokyltti Helsingin keskustassa. Runeberg oli kotoisin Pietarsaaresta jossa hänen synnyintupansa on myös museona. Siellä kävimme aiemmin kesäretkellä. Sattumalta aiempina kesinä törmäsimme Runebergin elämänvaiheisiin myös Kurun kotiseutumuseossa ja Ruovedellä, jossa kummassakin Runeberg ehti myös asua nuorempana.
Museossa teki vaikutuksen autenttisuus, se on tietääksemme Suomen vanhin lähes täysin alkuperäisenä säilynyt ja säilytetty kotimuseo. Runeberg oli aktiivinen metsästäjä ja sai aivoverenvuodon metsästysreissulla vuonna 1863. Hän joutui elämään elämänsä viimeiset 14 vuotta lähes vuodepotilaana. Sängyn laidassa näkyi maalinkulumat, jossa kohtaa hän on nukkunut ja aamutakki oli myös sängyn päällä. Samoin pyörätuoli jolla hän on liikkunut asunnossa. Tuolloin kaikki valmistettiin itse, ruoat, ammukset suusta ladattaviin metsästyskivääreihin valmistettiin myös itse jne. Elias Lönnrotin lahjoittama kantele oli mielenkiintoinen yksityiskohta museossa.museossa oli viisi myrkyllistä kasvia, jotka ovat myös istukkaita senaikaisista sisäkukista.
Julius ja Diana Runebergin kotimuseon salissa.Runebergin metsästysmuistoja, ketunnahkoja, poronsarvet ja kivääritJulius museon ensimmäisessä huoneessa.Runebergin makuuhuone oli alkuperäisessä kunnossa. Sen näki hieman kulahtaneista tapeteistakin. Aamutakki oli sängyn päällä ja pyörätuoli sängyn vieressä. Sängynlaidassa näkyi kulumat jalkojen kohdalla. Sänky oli jatkettava malli, johon 186-senttinen Runeberg ilmeisesti nipin napin mahtui nukkumaan.
Kävimme Dianan ja Nicolaksen kanssa asuntoautoretkellä Marko Sunin ja Markuksen kanssa pohjoisessa. Tiistaina 13.10. ajoimme Kolima-järven rannalle yöksi Pihtiputaan Shellille ensimmäiseksi yöksi, jossa keskiviikkoaamuna kävimme tutustumassa Koliman rantaraittiin.
Keskiviikkona 14.10.2020 tutustuimme Haapajärvellä kirkonkylään ja Suomen ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin kotimuseoon sekä hiihtäjälegenda Mika Myllylän mitalikokoelmaan Haapajärven kunnantalolla. Kävimme myös Mika Myllylän haudalla. Sitten jatkoimme pohjoiseen. Kävin pulahtamassa Uljuan tekojärvessä ja Simonjoessa, jossa oli hienosti laiturikin valtatien varressa olevalla rannalla. Virtaus oli vaan vaarallisen voimakas, nopeasti piti kiskaista itsensä takaisin laiturille. Ihmettelin kuka / ketkä yleensä laituria uskaltavat käyttää uimistarkoitukseen…Yövyimme Kemissä huoltoasema Lapintuulen parkissa.
Torstaina 15.10.2020 jatkoimme matkaa Ylitornioon, jossa oli hieno kolmen järven maisemakierros. Kävin uimassa Miekojärvessä, Iso-Vietosessa ja Raanujärvessä. Sen jälkeen jatkoimme Pelloon ihastelemaan hiihtäjälegenda Eero Mäntyrannan patsasta. Tämä oli ns. perinteinen komea näköispatsas, Haapajärvellä ollut Mika Myllylän patsas oli liian erikoinen omaan makuuni. Pellossa oli kaunis jokimaisema keskustan kohdalla, mutta muuten paikka oli hyvin pieni. Kävimme Kolarissa tutustumassa Kolarinsaareen, joka oli vaikuttava pimeälläkin. Siellä oli pieni kirkko. Saaresta avautui idylliset maisemat lähes joka suuntaan. Sitten ajoimme yöksi Äkäslompoloon lomakylään 7 Fells Hostelsin virtaparkkiin. Äkäslompolossa on komea seitsemän tunturin näkymä eri ilmansuuntiin.
Perjantaina 16.10. tutustuimme Yllästunturiin ja maisemareittiin, jossa kävimme Yllästunturin rinteillä tutustumassa ja maisemarein näköalapaikalla otimme kuvia. Kolari ja Kittilä ovat kirkonkylältään hyvin pieniä mutta mielenkiintoista on että Kolarissa Ylläs-tunturin ja Kittilässä Levi-tunturin ympärille on muodostunut massiivinen turismikeskittymä.Tulivuoripuisto lähellä Kukasjärveä oli mielenkiintoinen yksityiskohta tien varressa. En tosin itse löytänyt ideaa nopealla käynnilla miten nämä perusmetsäkalliot muistuttavat tulivuoria… Patikoimme muutaman kilometrin matkan Kukasjärven mökille, jossa oli muutama muukin Lapinkävijä. Saunoimme illalla ja sunnuntaian tulikin jo talvi. Mökissä oli tilava ja hyvä yöpyä.
Lauantain 17.10. alkoikin sataa lunta.Onneksi Lahdessa Marko oli vaihtanut talvirenkaat alle ja pääsimme hiekkatien pätkän noin 5 km maantielle asti ilman ongelmia. Markus Pyhälä tuli myös mökille sunnuntaina kun olimme lähdössä. Kävimme tutustumassa lumisateiseen Kittilään, kirkko ja kotiseutumuseo tuli nähtyä ulkoa päin ja komea Ounasjoen ylittävä silta uimarannan kupeessa. Ajoimme Rovaniemen kautta ihastelemassa keskustan nähtävyydet, kirkon ja patsaat sekä Jätkänkynttilän sillan pimeän valaistuksessa. Ajoimme yöksi taas Kemin Lapintuulen huoltoasemalle.
Sunnuntaina 18.10. menikin kotimatkan parissa. Kävimme tutustumassa ulkoa päin mm. Kärsämäen paanukirkkoon ja Kiiminkijoen jäämaisemaan.
Kemin Kettu RepolainenNeuvostosotilaiden muistomerkki KemissäDiana, Henri ja Nicolas Pessalompolossa Miekojärven rannalla, jossa oli hyvä käydä uimassa.Diana ja Nicolas Helsingin Seudun Lapinkävijöiden Kukasjärven mökillä yöpymisvalmisteluissa.Kittilän kotiseutumuseoK.J.Ståhlbergin kotimuseon edustalla 14.10.2020.Ryhmäpotretti Ståhlbergin museon pääsalissa 14.10.2020. Sama päivä oli Tarton rauhan 100-vuotismuistopäivä ja samana päivänä Ståhlbergin julmasta muilutuksesta tuli kuluneeksi 90 vuotta.Museon ruokasalissa.Museon työhuoneessa. Ståhlbergin isä oli kirkkoherra ja teki töitä pöydän ääressä Ståhlbergin ollessa lapsi.Haapajrven kaupungintalolla Mika Myllylän mitalikokoelma oli vaikuttavan laaja. Olympiamitalit vasemmalla ensimmäisenä. Naganon 30 km olympiakulta kaikkein kirkkaimpanaDiana ja Nicolas Mika Myllylän muistopatsaalla Haapajärven keskustassa K.J. Ståhlbergin museon lähistöllä. Tämä patsas oli hyvin toisentyyppinen verrattuna Eero Mäntyrannan patsaaseen Pellossa.
Iso-Vietonen oli iso järviDiana ja Nicolas Raanujärven rannalla Ylitorniossa.Pellossa hiihtäjälegenda Eero Mäntyrannan patsasDiana ja Nicolas myös patsastelemassaYlläksen näköalapaikallaYlläs-tunturiSavottamuseoKukasjärven saunaDiana ja Nicolas lumileikeissäKukasjärven mökkiPerhepotretti mökin edustallaKittilän uimarannalta otettu kuva Ounasjoesta ja sillasta lumisateellaRovaniemen Jätkänkynttilän silta pimeävalaistuksessaKärsämäen paanukirkko oli mielenkiintoinen kohde ulkoa päin tutustua, vaikka olikin suljettu.
Vihdin kunta järjesti hienon uintihaasteen jossa oli tarkoitus kerätä kesän aikana järviä ja lampia mahdollisimman paljon Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen alueelta. 100 lampea oli tavoite, johon muutamat ylsivät. Itse ehdin käydä vain kymmenessä järvessä, mutta tämä pirtti oli hieno paikka, hyvä sauna ja hieno uimaranta laitureineen Moksijärvessä. Syötiin myös kakkua ja juotiin mehua jne.
Henrin Urheilublogi II 